Kaupunginvanhin

Kaupunginvanhin oli Ruotsin vallan aikana kaupungin asioita hoitamaan valittu edustaja.

Keskiaikana kaupunkien koko asujaimisto oli mukana kaupunkia koskevien asioiden hoitamisessa, ja he valitsivat keskuudestaan raadin. Sen rinnalle muodostettiin 1600-luvulla kaupunginvanhimpien ryhmä. Heidät valittiin eliniäksi luottamustoimeen porvariston keskuudesta. Vanhimmilla ei ollut omaa päätösvaltaa, mutta maistraatti oli velvollinen kuulemaan heitä isoja ratkaisuja tehtäessä. Vuodesta 1758 elin piti olla kaikissa kaupungeissa, ja siinä tuli olla joko 24 tai 48 jäsentä.^[1]

Keisarillinen asetus kunnallishallituksesta 8. joulukuuta 1873 lakkautti tämän edustuslaitoksen Suomessa. Kaupunginvanhinten tilalle tulivat kaupunginvaltuutetut.

1. ↑ Nenonen, Kaisu-Maija & Teerijoki, Ilkka: Historian suursanakirja, s. 221. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2