Keski- ja pohjoispohjalaiset murteet

Keski- ja pohjoispohjalaiset murteet ovat suomen kielen murteita, joita puhutaan Etelä-Pohjanmaan järviseudun pohjoispuolelta aina Peräpohjan eteläisimpään osaan asti. Raja keski- ja pohjoispohjalaisen murrealueen välillä kulkee Raahen kohdalla. Alueen ylärajan pohjoispuolelta alkaa peräpohjalainen murrealue.

Keski- ja pohjoispohjalaisten murteiden alueen eteläraja kulkee linjaa Perho–Veteli–Kaustinen–Kälviä, eli Perhonjoen laaksoa pitkin Kaustiselle asti. Lännessä meri muodostaa luonnollisen rajan Simojokeen asti. Pohjoisessa raja on Simojoen laakso. Itäraja kulkee Perhosta Lestijärven, Reisjärven, Haapajärven, Pyhäjärven osittain, Kärsämäen, Pyhännän, Siikalatvan, Utajärven ja Pudasjärven kautta Ranualle saakka. Keski- ja pohjoispohjalaisten murrealueiden välinen raja kulkee Raahesta Siikalatvalle.^[1]

Keski- ja pohjoispohjalaiset murteet lasketaan kuuluvaksi länsimurteisiin, vaikka niissä on paljon itämurteiden piirteitä, etenkin savolaismurteista tulleita. Näinpä keski- ja pohjoispohjalaiset murteet luetaankin sekamurteisiin. Ne ovat epäyhtenäisiä, koska ne ovat kehittyneet sekä läntisistä lounais- ja hämäläismurteista että itäisistä savolaismurteista.^[2] Esimerkiksi Haapaveden, Kärsämäen, Nivalan ja Pyhäjärven sekä Koillismaan murteissa savolaisvaikutteet ovat voimakkaat, mikä ilmenee selvimmin sanoista kuten mehtä tai kahto, joissa ts korvataan ht:lla.

Savolaisvaikutteet kuuluvat enemmän keskipohjalaisissa murteissa, mutta ne lisääntyvät yleisesti ottaen aina, mitä kauemmas rannikolta mennään. Keski-Pohjanmaan murteissa on alueellista vaihtelua jopa siinä määrin, että jokainen jokilaakso erottuu omaksi murrealueekseen.

1. ↑ Lauri Kettunen: 1959; kartta Internetixissä (Arkistoitu – Internet Archive)
2. ↑ Itkonen, Terho: 1978: 78; 1983: 201