Kiirastuli

Tämä artikkeli käsittelee teologiaa. Yrjö Jylhän runokokoelmasta Kiirastuli on oma artikkelinsa.

Kiirastuli (lat. purgatorium, ’puhdistuspaikka’) on katolisen kirkon teologian mukaan olotila, jossa pelastuneen ihmisen sielu kuoleman jälkeen puhdistuu (lat. purgare, ’puhdistaa’) synneistä ennen taivaaseen pääsyä. Useimmat taivaaseen pääsevät tarvitsevat katolisen kirkon käsityksen mukaan tällaista puhdistusta ennen kuin kohtaavat Jumalan. Sitä vastoin kadotukseen joutuvat eivät käy kiirastulessa.

Katolisen kirkon katekismuksen mukaan ”ne, jotka kuolevat Jumalan armossa ja ystävinä, mutta eivät ole täydellisesti puhdistuneet, saavat kyllä olla varmoja ikuisesta pelastuksestaan, mutta he joutuvat kuolemansa jälkeen läpikäymään puhdistuksen saavuttaakseen sen pyhyyden, joka on välttämätön taivaan iloon pääsemiseksi”.^[1]

Käsitys kiirastulesta nojaa käytäntöön rukoilla vainajien puolesta. Tähän liittyy sielunmessujen (lat. requiem) viettäminen. Katekismuksen mukaan ”kirkko on jo varhaisimmista ajoista asti kunnioittanut vainajien muistoa ja kantanut heidän puolestaan esirukouksia ja varsinkin eukaristista uhria, jotta he puhdistuisivat ja pääsisivät autuaaksi tekevään Jumalan katselemiseen. Kirkko suosittaa myös almuja, aneita ja katumustekoja vainajien puolesta.”^[2]

Katolinen kirkko katsoo kiirastulen olemassaolon näkyvän jo Raamatun kirjoissa. Kirkkoisillä se on havaittavissa varhaisimmillaan 200–400-luvuilla Clemens Aleksandrialaisen^{lähde tarkemmin?}, Cyprianus Karthagolaisen^{lähde tarkemmin?}, Lactantiuksen^{lähde tarkemmin?}, Kyrillos Jerusalemilaisen^{lähde tarkemmin?}, Gregorios Nyssalaisen^{lähde tarkemmin?}, Johannes Khrysostomoksen^{lähde tarkemmin?} ja Augustinuksen^{lähde tarkemmin?} kirjoituksissa. Oppi dogmatisoitiin eli määrättiin pakolliseksi uskonkappaleeksi kirkon jäsenille vuonna 1274.

Protestanttisten kirkkojen ja liikkeiden piirissä oppia kiirastulesta ei hyväksytä. Martti Lutherin mukaan kiirastulen olemassaolosta ei voida sanoa mitään.

Ortodoksisen teologian mukaan ihmiset ovat kuolemansa jälkeen välitilassa, jossa he ovat tietoisia, mutta kirjaimellista puhdistavaa tulta ei ortodoksisen kirkon mielestä ole.^[3] Ortodoksisen näkemyksen mukaan sielut siirtyvät pois välitilasta viimeisen tuomion jälkeen.^[4] Se, että tarkoitetaanko tällä välitilalla niin sanottua tulliasemaoppia, ei ole saatu ortodoksisessa teologiassa yhteisymmärrystä.

Dante Alighierin teos Jumalainen näytelmä on kuuluisa kaunokirjallinen kuvaus kiirastulesta. Dante kuvaa kiirastulen pengerretyksi vuoreksi. Kun syntinen on viimein puhdistunut synneistään, hän voi nousta vuoren huipulle, mistä alkaa paratiisi. Danten näkemys kiirastulesta on taiteilijan oma. Kirkon viralliseen näkemykseen ei myöskään kuulu käsitys kirjaimellisesta, polttavasta tulesta vaan ylipäätään kärsimyksestä tai taakasta, josta sielu kiirastulen myötä vapautuu.

↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä katek1030 ei löytynyt
↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä katek1032 ei löytynyt
↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä goarch ei löytynyt
↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä ocf ei löytynyt

[katek1030-1] Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä katek1030 ei löytynyt

[katek1032-2] Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä katek1032 ei löytynyt

[goarch-3] Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä goarch ei löytynyt

[ocf-4] Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä ocf ei löytynyt

[1]

[2]

[3]

[4]

Our website is made possible by displaying online advertisements to our visitors. Please consider supporting us by disabling your ad blocker.

Kiirastuli

Our website is made possible by displaying online advertisements to our visitors.
Please consider supporting us by disabling your ad blocker.