Kildebert I

Kildebert I (noin 497 – 23. joulukuuta 558) oli merovingien kuningashuoneeseen kuulunut frankkien kuningas ja yksi Klodvigin neljästä pojasta.^[1] Muut olivat Klotar I, Klodomir ja Teoderik I. Kildebert I osallistui burgundien kuningaskunnan hävitykseen vuonna 534.^[2]

Klodvigin kuoltua vuonna 511 frankkien valtakunta jaettiin neljään osaan Klodvigin poikien kesken. Kildebert sai pääkaupungikseen Pariisin, ja hän hallitsi alueita, jotka ulottuivat lännessä Englannin kanaaliin ja pohjoisessa Somme-joelle.^[2]

Kildebertin valtakausi oli sotaisaa aikaa. Hän osallistui vuonna 523 frankkien burgundien kuningaskuntaa vastaan suunnatulle sotaretkelle. Seuraavana vuonna Klodomir kaatui Vezeroncen taistelussa ja Klodomirin lapset murhautettiin. Sen jälkeen Kildebert otti haltuunsa Chartresin ja Orléansin. Kildebert osallistui myös vuosina 532 ja 534 uusiin sotaretkiin burgundeja vastaan ja liitti osan burgundien alueesta omaan kuningaskuntaansa.^[2]

Vuonna 531 Kildebert hyökkäsi sisarensa Chrotildan pyynnöstä visigoottien kuningasta Amalarikia vastaan. Amalarik joutui vetäytymään Barcelonaan, jossa hänet murhattiin. Kildebert marssi Espanjaan veljensä Klotar I:n kanssa uudestaan vuonna 542 ja sai tällä retkellä sotasaaliiksi Pyhän Vincentin tunikan. Hän vei pyhäinjäännöksen Pariisiin ja perusti Saint-Germain-des-Prés’n luostarin, jossa tunikaa säilytetään.^[2]

Kildebert kuoli vuonna 558, ja hänet haudattiin perustamaansa luostariin. Kildebert ei jättänyt miespuolisia perijöitä, ja Klotar otti Kildebertin maat haltuunsa.^[2]

1. ↑ Miroslav Marek: Merovingians Genealogy.eu. Viitattu 21.11.2010. (englanti)
2. ↑ ^{a b c d e} Childebert I Encyclopædia Britannica. Encyclopædia Britannica, inc. Viitattu 3.10.2019. (englanniksi)