Kildebert II (570–595) oli Austrasian kuningas vuosina 575–595 sekä Burgundin kuningas vuosina 592–595.[1] Hän oli Sigebert I:n ja Brunhilden vanhin poika.
Ylimys nimeltä Gundobald vei viisivuotiaan Kildebertin Metziin turvaan, kun tämän isä vuonna 575 joutui salamurhan uhriksi. Siellä Austrasian ylimykset julistivat Kildebertin uudeksi kuninkaakseen. Kildebertin ollessa alaikäinen valta oli käytännössä Brunhilden ja Austrasian omia etujaan ajavan ylimystön käsissä.
Sekä Neustrian kuningas Kilperik I että Burgundin kuningas Guntram pyrkivät liittoutumaan Kildebertin kanssa, ja kumpikin adoptoi hänet vuorollaan.[2] Provencen hallinta aiheutti kitkaa Guntramin ja Kildebertin välille, sillä Marseillen kaupunki oli jaettu heidän kesken. Kilperikin salamurha vuonna 584 kuitenkin muutti tilanteen, ja vuonna 587 Kildebert ja Guntram solmivat niin kutsutun Andelotin sopimuksen, jonka mukaan Kildebertistä tuli Guntramin perijä. Guntramin avulla Kildebert pystyi tukahduttamaan kapinoivat ylimykset ja varmistamaan asemansa. Kilperikin leski Fredegunda yritti useaan otteeseen murhauttaa Kildebertin taatakseen Guntramin perintöosuuden omalle pojalleen Klotar II:lle.
Guntramin kuoltua vuonna 592 Burgundi siirtyi sopimuksen mukaan Kildebertille. Kildebert pyrki uhkaamaan Klotaria ja nousemaan koko frankkien valtakunnan kuninkaaksi.[2] Hän kuitenkin kuoli jo vuonna 595, eikä päässyt tavoitteeseensa.