Kilperik II (Chilperic, noin 672–721) oli Neustrian kuningas vuodesta 715 ja kaikkien frankkien kuningas vuodesta 719 kuolemaansa asti.[1] Hän oli viimeinen Merovingien kuningassuvun jäsenistä, jolla oli omaa todellista valtaa. Aluksi hän oli lähinnä Neustrian ("Länsivaltakunnan") major domuksen Ragenfridin ohjailema nukkehallitsija, mutta osoittautui urheaksi soturiksi ja taisteli joukkojensa edessä, kun Ragenfrid ja Kilperik hyökkäsivät yhdessä Austrasiaan ("Itävaltakuntaan"). Sotaonni kuitenkin kääntyi, ja Austrasian major domuksesta Kaarle Martelista tuli 720 koko Frankkien valtakunnan major domus ja tosiasiallinen hallitsija.[2]
Kilperik vietti nuoruutensa luostarissa ja käytti munkkinimeä Daniel, mutta muutti nimensä noustessaan Neustrian kuninkaaksi.[1]