Klaaniyhteiskunta tai heimoyhteiskunta on keräily- ja paimentolaistalouksissa esiintyvä yhteiskuntamalli, josta puuttuu väkivallan monopolia harjoittava keskusvalta. Sen hierarkkisesti ryhmittyneitä tasoja ovat yksilö, perhe, suku, sukuryhmä, klaani ja heimo.
Klaanit ja heimot ovat symbolisia sukuyhteisöjä, jotka puhtaasti ideologisessa mielessä katsovat polveutuvansa yhteisestä kantavanhemmasta[1] joko isälinjaa (patrilineaarisuus) tai äitilinjaa (matrilineaarisuus) noudattaen. Koettu sukulaisuus on tällöin ihmisiä yhdistävä side. Kantavanhempi saattaa olla myös jumala tai eläin, ja sitä edustaa klaanin palvoma toteemi.[2] Esivanhempien mytologisuus merkitsee sitä, että verisukulaisuus on enemmän myyttinen kuin todellinen selitys yhteisön jäsenyydelle. Näin on silloin, kun mennään lähisukulaisia laajempiin muodostumiin.
Klaaniyhteiskuntia on kaikkialla, minne valtiovaltaa ei ole syntynyt tai minne keskushallinnon ote ei ole ylettynyt. Aina kun väestö siirtyy viljelemään maata, se asettuu aloilleen. Tällaiset yhteisöt joutuvat ennen pitkää jonkin valtakeskuksen herruuteen, joka ryöstää niiden tuottaman ylijäämän tarjoamatta tilalle vähän tai ei mitään. Paimentolaiselinkeinojen tai keräilytalouden harjoittajat pystyvät kuitenkin pakenemaan alistussuhteita liikkumalla paikasta toiseen. Näin saavutetut edut ovat huomattavia, sillä tällä tavoin ne säilyttävät itsenäisyytensä ja välttävät joutumasta riiston kohteeksi.[3]
Väkivallan monopolin puuttuminen on klaaniyhteiskunnan keskeinen tuntomerkki. Keskusvallan puuttuminen merkitsee toisaalta vakavaa ongelmaa yksilön turvallisuudelle. Klaaniyhteiskuntien monet piirteet ovatkin kehittyneet ratkaisemaan juuri tätä ongelmaa.
Väkivaltaan perustuvan ehdottoman auktoriteetin puuttuminen tekee klaaniyhteiskunnista periaatteessa demokraattisia ja tasa-arvoisia. Valtioissa ihmiset jakautuvat hallitsijoihin ja alamaisiin, mutta klaaniyhteiskunnat ovat vapaiden ja ylpeiden miesten ja naisten yhteenliittymiä.[5] Vapaudella on kuitenkin hintansa, sillä yksilö joutuu alistumaan yhteisön moniin tiukkoihin normeihin. Mark S. Weinerin mukaan klaanielämän säännöt jättävät todellisuudessa vain vähän tilaa yksilölliselle vapaudelle.[6] Todellisia vallankäyttäjiä ovat perheen tai suvun patriarkat ja kunnioitetut jäsenet, vaikka tärkeät päätökset tehdään yhdessä neuvotellen.