Kotiteollisuus

Kotiteollisuus on pääasiassa käsityönä tapahtuvaa myyntituotteiden valmistusta kotona. Toisinaan jopa synonyymina pidettävä käsiteollisuus on kotiteollisuudelle hyvin läheinen käsite. Käsiteollisuus on kuitenkin elinkeinona harjoitettavaa aineenjalostustoimintaa, jota suoritetaan pääasiassa käsin ja työkaluilla paikallisissa pikkuliikkeissä välittömästi kuluttajia varten. Kotiteollisuuden tuotantokomitea on määritellyt kotiteollisuus-käsitteen vuonna 1949 seuraavasti: ”Kotiteollisuutta on sellainen kansan työnä suoritettu käsityö sekä vastaava työaineksien muokkaaminen, jolla on yksilöllinen sävy, jossa käytetään valikoituja työaineksia ja jossa käsityön ohella konevoimaa käytettäessä kaikki työn vaiheet huomioon ottaen kuitenkin yli puolet on käsityötä.”^[1][2][3]

Kotiteollisuus voidaan jakaa viiteen pääryhmään, jotka ovat puutyö, metallityö, kutoma- ja kehruutyö, ompelutyö sekä muut sekalaiset työt. Puutyön tärkeimpiä tuotteita ovat rakennukset, kalusteet, liikennevälineet, astiat, työkalut ja erilaiset tarve-esineet. Metallityö tuottaa pääasiassa raudasta, pronssista ja messingistä maataloustyökaluja, hevosenkenkiä, koruja ja koriste-esineitä. Kutoma- ja kehruutyö jalostaa kasveista saatavia kuituja ja eläimistä saatavaa villaa langaksi ja edelleen kankaiksi ja ryijyiksi. Ompelutyö on pääasiassa vaatteiden ja laukkujen valmistusta. Muihin töihin kuuluvat nahanjalostustyö, savenvalanta, kirjansidonta, kalastusvälineiden valmistus, kivenhakkaus ja sarvi- ja luuesineiden valmistus.^[3]

1. ↑ Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 140. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-20-4
2. ↑ Nykysuomen sanakirja, 15. painos, WSOY, 2002. ISBN 951-0-26973-5.
3. ↑ ^{a b} Museo24, http://www.museo24.fi/?action=INavigation::changeFolder(9505)