Kuitu

Kuitu on materiaali, joka esiintyy pitkänä yksittäisenä säikeenä. Biologisesti kuidut ovat tärkeitä niin eläinten kuin kasvienkin kudoksen koossa pitämisessä. Ihminen hyödyntää kuituja moniin tarkoituksiin, muun muassa langan, köyden ja paperin valmistukseen.

Erään määritelmän mukaan kuitu on luonnosta saatu tai kemiallisesti valmistettu kehräytyvä ja riittävän luja ainekoostuma, pituudeltaan monisatakertainen paksuuteensa verrattuna. Kuidut rakentuvat ketjumaisesti asettuneista molekyyleistä, joiden keskinäinen järjestys vaikuttaa kuidun ominaisuuksiin^[1].

Kuidut jaotellaan yleensä luonnonkuituihin ja tekokuituihin. Tehtaissa valmistettavia tekokuituja ovat esimerkiksi hiilikuitu, kevlar, lasikuitu ja muovikuidut.

Luonnonkuidut luokitellaan kasvien eri osista saataviin kasvikuituihin (esim. puuvilla, pellava, sisal, rami), eläinkuituihin (esim. villa, silkki) ja mineraalikuituihin (asbesti). Kasvikuidut voidaan luokitella niitä tuottavan kasvinosan mukaan siemenkuiduiksi (puuvilla), runkokuiduiksi (pellava), lehtikuiduiksi (manilla) ja hedelmäkuiduiksi (kookos). Eläinkuidut ovat pääosin eläinten villoja ja karvoja, mutta luonnonsilkki muodostuu perhosten kotiloissa.^[1]

Tekokuidut luokitellaan muuntokuituihin (esim. kupro, viskoosi, modaali, lyocell, asetaatti, maissi, soija), synteettisiin kuituihin (esim. akryyli, elastaani, polyamidi, polyesteri, polypropeeni) ja epäorgaanisiin kuituihin (esim. hiilikuidut, lasikuidut, metallikuidut).

1. ↑ ^{a b} Enbom, Henrik: Kuidusta tekstiiliin. Tekniikan Maailma, 1996, nro 12, s. 81. Näköislehti (maksullinen).