Kunnallisvaalit 2000

Kunnallisvaalit järjestettiin Suomessa 22. lokakuuta 2000^[1]. Suurimmaksi voittajaksi nousi Suomen Keskusta^[2], joka sai myös eniten valtuutettuja. Äänestysaktiivisuus jäi alhaisimmaksi sitten vuoden 1945 vaalien^[3]. Alhaisinta äänestysvilkkaus oli Vantaalla (45,5 %) ja korkeinta Iniössä (83,8 %). Syynä alhaiseen äänestysintoon pidettiin vaaliväsymystä, koska aikaisemmin vuoden aikana oli järjestetty presidentinvaalin kaksi kierrosta ja edellisvuonna eduskunta- ja europarlamenttivaalit.^[4] Kunnallisvaalikauden eli 2001 alussa tuli voimaan kolme kuntaliitosta (Anttola ja Mikkelin maalaiskunta liitettiin Mikkelin kaupunkiin, Kuorevesi liitettiin Jämsään ja Temmes liitettiin pääosin Tyrnävään), näissä vaalit toimitettiin uuden kuntajaon mukaisesti.

Vaalien menestyjiä olivat keskustan ohella Vihreä liitto – ainoa kannatustaan lisännyt hallituspuolue –, joka syrjäytti Helsingissä SDP:n toiseksi suurimman puolueen paikalta, ja runsaalla prosenttiyksiköllä kannatustaan lisännyt Suomen Kristillinen Liitto. Puoluekannatuksella mitattuna Helsingistä tuli koko Euroopan "vihrein" pääkaupunki. Tilastokeskuksen arvion mukaan kokoomus menetti kannatustaan etenkin työttömyydestä kärsineillä alueilla ja SDP:n kunnissa, joissa palvelujen osuus elinkeinorakenteesta oli suuri.^[5]

Vuoden 2000 kunnallisvaaleissa alun perin Yleisradion kehittämä vaalikone oli käytössä ensimmäistä kertaa jokaisessa kunnassa. Myös MTV3 ja Helsingin Sanomat kehittivät Internetiin omat vaalikoneensa. Vaalien ehdokkaat vastasivat vaalikoneessa omaa kuntaansa koskeviin kysymyksiin. Äänestäjät puolestaan voivat verrata omia kantojaan ehdokkaiden vastauksiin ja valita niiden pohjalta omat suosikkiehdokkaansa. Esimerkiksi Helsingissä ehdokkailta kysyttiin mielipidettä VR:n makasiinien kohtalosta ja Espoossa länsimetron rakentamisesta.^[6]

1. ↑ Kunnallisvaalit 2000 (Tilastokeskus 31.5.2004)
2. ↑ Puolueiden menestys ja äänestysaktiivisuus vuoden 2000 kunnallisvaaleissa (Tilastokeskus 23.9.2004)
3. ↑ Kunnallisvaalit 1918–2004 (Oikeusministeriö)
4. ↑ Unto Hämäläinen: Vaalivasymystä kunnallisvaaleissa. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 2002, s. 185–188. Helsinki: Otava, 2001.
5. ↑ Hämäläinen 2001.
6. ↑ Hämäläinen 2001.