Kuokka

Kuokka on varrellinen kahden käden maanmuokkaus- ja kaivutyökalu, jonka päässä on kookas, levymäinen terä.^[1][2] Kuokassa on metalliterä ja kirveen vartta muistuttava varsi kohtisuorassa levyterää vastaan. Suomessa kuokalla kuokittiin ennen suota, kun siitä tehtiin viljelymaata. Kuokalla käännettiin kuivatun suon pinta, joka oli rahkasammalta, niin että se kuivui ja lakkasi kasvamasta sammalta. Suomessa tehtiin kuokalla suosta viljelymaata syrjäkylillä vielä 1940- ja 1950-luvulla. Lisäksi kuokkaa voi käyttää puiden istutukseen. Esim. koivua istutettaessa kuokka on sopivampi istutusväline kuin pottiputki koska koivun taimi ei välttämättä mahtuisi verraten ohkaiseen pottiputkeen.

Perunakuokka on kuokkamalli, jossa levyterä on korvattu muutamalla piikillä. Perunakuokka soveltuu pienen perunamaan sadonkorjuuseen, mutta isoilta pelloilta perunat nostetaan perunannostokoneella.

Rikkaruohojen kitkemiseen, pienten kasvien istuttamiseen, istutuspenkkien muotoiluun ja moniin muihin puutarhatöihin valmistetaan eri muotoisia ja kokoisia kuokkia. Myös eräät kokoon taitettavat kenttälapiot voidaan lukita väliasentoon, jolloin ne toimivat kuokan tavoin.

1. ↑ Kielitoimiston sanakirja. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0) Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5
2. ↑ Nurmi, Timo: Gummeruksen suuri suomen kielen sanakirja. (3. tarkistettu ja päivitetty painos) Helsinki: Gummerus, 2004. ISBN 951-20-6541-X