Kutub al-Sittah

Kutub al-Sittah (arab. ٱلْكُتُب ٱلسِّتَّة‎, al-Kutub as-Sittah, kirjaimellisesti: "kuusi kirjaa") ovat 800-luvulla koottuja hadith-kokoelmia, jotka koostuvat lyhyistä profeetta Muhammedin lauseista tai kuvauksista hänen teoistaan. Yhdessä Koraanin kanssa ne muodostavat sunni-islamin pyhien kirjoitusten kokoelman ja sisältävät Koraania tarkentavat tiedot Jumalan laista eli šariasta. Myös šiiat luottavat kutub al-sittah -kokoelmien haditheihin elleivät ne ole ristiriidassa šiiojen perimätiedon kanssa. He käyttävät kokoelmasta tällöin nimitystä as-sihah as-sittah ("luotettavat kuusi").^[1][2]

Hadith-kokoelmien kertomukset valittiin islamilaisen perimätiedon mukaan jopa sadoistatuhansista kertomuksista niiden kertojien luotettavuuden perusteella. Jokainen hadith sisältää tiedon siitä, minkä kertojaketjun (isnad) kautta se on kulkenut. Juridisesti sitoviksi eli kanonisiksi kokoelmiksi hyväksyttiin sunnien keskuudessa aluksi vain Sahih al-Bukhari ja Sahih Muslim (arab. sahih = luotettava). Määrä laajeni neljään 900-luvun lopulla ja viimein kuuteen nähtävästi vasta 1100-luvulla. Viimeinen kaanoniin mukaan hyväksytty oli Sunan Ibn Majah.^[3]

Hadith-kokoelmien tuhannet lausumat ovat usein ristiriidassa keskenään jopa saman kokoelman sisällä. Tämän takia myös kuusi kokoelmaa on asetettu keskinäiseen järjestykseen. Kokoelmien sisällä yksittäisten hadithien luotettavuus on usein arvioitu ja merkitty. Kuuden kirjan ulkopuolella on lisäksi useita hadith-kokoelmia, joita myös käytetään uskonnollisia ratkaisuja eli fatwoja laadittaessa. Sunni-islamin piirissä on useita lakikoulukuntia (madhhab), jotka painottavat hieman eri tavalla kunkin kokoelman arvoa. Šiioilla on oma perimätietonsa, jonka valossa he arvioivat kutub as-sittah -kokoelmaa, ja pienemmillä suuntauksilla, kuten ibadiiteilla, omat ratkaisunsa kokoelmista.

Islamin mukaan Jumalan laki (šaria, ’polku’) välittyi profeetta Muhammedin kautta kahdella tavalla. Ensimmäisen osan siitä muodostivat Muhammedin saamat ilmestykset, jotka koottiin Koraaniksi. Toisen osan Jumalan laista muodosti profeetta Muhammedin esikuvallinen elämäntapa (sunna), josta kertovat tarinat kiersivät suullisena perinteenä kaksisataa vuotta, kunnes ne 800-luvulla kirjattiin hadith-kokoelmiin. Islam sai esikuvan tähän rakenteeseen juutalaisuudesta, missä Mooseksen välittämä Jumalan laki (halakha, ’polku’) välittyi samalla tavoin kahta reittiä: kirjallisesti Tooran kautta ja suullisesti kertomuksina Mooseksen teoista (mišna-kirjallisuus).

1. ↑ Mitä tarkoittaa fiqh? Shiiaislam.info. 2008. Arkistoitu 4.8.2016.
2. ↑ Hadith-kokoelmien historia 2008. Shiiaislam.info. Arkistoitu 30.1.2020.
3. ↑ Goldziher, Ignaz: Muslim Studies 2, s. 240–241. State University of New York Press, 1890/1971.