Kvarkki | |
---|---|
Rakenne | alkeishiukkanen |
Perhe | fermioni |
Vuorovaikutus |
gravitaatio, heikko vuorovaikutus, vahva vuorovaikutus, sähkömagneettinen vuorovaikutus |
Löydetty teoreettisesti | 1964, Murray Gell-Mann ja George Zweig |
Sähkövaraus |
u, c, t: +2/3 e d, s, b: –1/3 e |
Värivaraus | punainen, sininen tai vihreä |
Spin | 1/2 |
Hiukkasfysiikassa kvarkit ovat alkeishiukkasia, joita ei täten voida jakaa enää pienempiin hiukkasiin. Kvarkit muodostavat hadroneja, joista yleisesti tunnetuimmat ovat nukleonit eli protoni ja neutroni. Kvarkkien olemassaolo postuloitiin ensimmäisen kerran vuonna 1964, kun Murray Gell-Mann ja George Zweig ehdottivat, että hadronit ovat pienempien alkeishiukkasten yhdistelmiä. He kutsuivat näitä hiukkasia kvarkeiksi.[2]
Vaikka kvarkit keksittiin alun perin teoreettisista syistä selittämään löydettyjen hadronien ominaisuuksia, joiden mukaan ne voitiin jakaa ryhmiin, niin kaikki kvarkit on sittemmin havaittu hiukkaskiihdyttimissä. Huippukvarkki (engl. top quark) löydettiin viimeisenä 23. huhtikuuta 1994.
Kvarkit vuorovaikuttavat vahvan vuorovaikutuksen kautta. Tätä luonnehtiva varaus on värivaraus. Ydinvoimat, joilla protonit ja neutronit ovat sitoutuneet toisiinsa atomiytimissä, ovat kvarkkeja toisiinsa sitovan värivoiman jäännösvoimia. Matemaattisesti erikoista on, että kvarkkien sähkövaraus ei ole alkeisvarauksen monikerta, vaan alkeisvarauksen murto-osa. Jokaista kvarkkityypiä kohden on olemassa vastaava antikvarkki, jolla on vastakkainen kvanttiluku kuin sitä vastaavalla kvarkilla.