Lapio

Lapio on työkalu, jossa on varsi ja litteä, leveä pää. Lapiolla kaivetaan ja siirretään muun muassa maata, hiekkaa, roskia, hiiliä ja lunta.

Tavallisimpia lapion malleja ovat kärkilapio (tunnettu myös nimellä pistolapio), betonilapio eli tasakärkilapio, viljalapio ja lumilapio.

Lapion materiaalit ja muotoilu suunnitellaan lapioitavan materiaalin omainaisuudet huomioon ottaen. Kärkilapiossa on terä teräksestä, varsi puuta tai teräsputkea ja ponsi teräksestä ja puusta.

Kärkilapion terä on muodoltaan kuten V-kirjain tai vähän pyöristetympi versio siitä.

Betonilapio eroaa kärkilapiosta suoralla terällään eli sillä voidaan lapioida tasaiselta lattialta tai asfaltilta vaikkapa hiekkaa.

Viljalapio on muodoltaan kuten tasakärkilapio, mutta sen terä on suurempi, koska lapioitava aine on kevyempää ja viljalapion materiaalina ovat yleensä alumiini- tai muoviterä, puuvarsi ja muovinen ponsi. Viljalapion terän reunat ovat ylöspäin käännetyt, että viljaa pysyy enemmän lapiossa.

Lumilapio on monesti vielä viljalapiotakin suurempi ja materiaalit ovat samoja, mutta terän reunoja ei yleensä ole paljonkaan käännetty. Lapion pituus on tyypillisesti 100–120 cm.

Kenttälapio kuuluu sotilaan mieskohtaiseen varustukseen. Se on tavallista lapiota pienempi ja lyhyempi sekä useimmiten kokoontaitettava. Sen reunat on teroitettu juurien ja oksien katkomista varten. Lähitaistelussa se on myös tehokas astalo.

Puutarhalapio eli istutuslapio voi olla pieni muovinen tai metallinen terällä ja kädensijalla varustettu 20–30 cm:n pituinen yhden käden työkalu keveisiin ja pieniin puutarhan töihin. Kaivamiseen voidaan käyttää myös pistolapiota.^[1]

Rikkalapio on siivouksessa käytettävä apuväline, johon roskat siirretään harjalla. Joissakin rikkalapioissa harja voidaan käytön jälkeen ripustaa lapion kahvaan.

Hiekkalapio on hiekkalaatikolla leluna käytettävä, yleensä muovinen lapio.

• 
  Kenttälapio.
• 
  Hiililapio, jossa Suomessa harvinainen ponneton varsi.
• 
  Puinen ojalapio, jossa metallinen kärki.

1. ↑ Otavan Iso Tietosanakirja 5, s. 276. Helsinki: Otava, 1963.