Latitudinarismi

Osa artikkelisarjaa
Anglikanismi
Tausta ja historia Kelttiläinen kristinusko Apostolinen suksessio Uskonpuhdistus Englannissa Luostarilaitoksen purkaminen Englannin kirkko Oxfordin liike
Teologia Episkopaalisuus Anglokatolisuus Evankelinen katolisuus Latitudinarismi Korkeakirkollisuus Matalakirkollisuus Sakramentit
Teokset Kuningas Jaakon Raamattu Book of Common Prayer Tracts for the Times Jeesuksen rukous
Organisaatio Anglikaaninen kirkko Anglikaaninen kirkkoyhteisö Lambeth-konferenssi Canterburyn arkkipiispa Priimas Kirkkoprovinssi Konvokaatio Arkkidiakoni Kirkkoväärti
Henkilöt Augustinus Canterburylainen Beda Venerabilis Henrik VIII Thomas Cranmer Edvard VI Elisabet I Matthew Parker Richard Hooker Jaakko I Kaarle I Kaarlen ajan jumaluusoppineet
n k m

Latitudinaarit olivat vapaamielinen kirkollinen suunta Englannissa, joka pyrki aikaansaamaan sovintoa maan eri kirkollisten ryhmien välillä. Suunta sai alkunsa 1600-luvun uskonnollisissa taisteluissa ja oli teologialtaan lähinnä arminiolaisten kannalla. Asettuessaan yhteyteen ajan hengen ja filosofian kanssa latitudinaarit saivat usein kuulla syytöksiä indifferentismistä ja vapaa-ajattelusta. Suunnan ensimmäisiä johtomiehiä olivat: William Chillingworth (1602-44), filosofi Ralph Cudworth (1617-88) ja Henry More (1614-87). Nykyajan kirkollisista suunnista latitudinaarit ovat lähinnä "väljäkirkollisia" (broad church).^[1]

Latitudinaarit olivat 1500-luvun humanistien, kuten Erasmus Rotterdamilaisen hengellisiä jälkeläisiä ja 1800-luvun broad church -puolueen edeltäjiä. Vuoden 1688 vallankumouksen jälkeen latitudinaristit pyrkivät lopettamaan uskonnolliset kiistat, tekemään valtionkirkosta mahdollisimman kattavan, tarjoamaan suvaitsevaisuutta erimielisyyksille ja minimoimaan opin ja jumalanpalvelusmuotojen merkityksen "järkevyyden" nimissä. Vaikka monet latitudinaareista, kuten Cambridgen platonistit ja heidän älyllinen seuraajansa John Locke, omasivat syvää persoonallista hurskautta, jotkut latitudinaarit olivat taipuvaisia ​​uskonnon suhteen deismiin. He pitivät kirkkoa valtion osa-alueena ja välttämättömänä moraalin säilyttämiseksi ja edistämiseksi sekä protestanttisen monarkian tukemiseksi. Gilbert Burnetin Exposition of the Thirty-Nine Articles (1699) on kirjoitettu tästä näkökulmasta.^[2]

1. ↑ Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo
2. ↑ An Episcopal Dictionary of the Church