Leo Mechelin

Leo Mechelin
Senaatin talousosaston varapuheenjohtaja
1. joulukuuta 1905 – 4. kesäkuuta 1908[1]
Edeltäjä	Emil Streng
Seuraaja	Edvard Hjelt
Senaatin valtiovaraintoimituskunnan apulaispäällikkö, Kauppa- ja teollisuustoimituskunnan päällikkö
1. lokakuuta 1882 – 20. kesäkuuta 1890[2]
Edeltäjä	Victor von Haartman
Seuraaja	Adolf Edvard Arppe
Kansanedustaja
1. maaliskuuta 1910 – 26. tammikuuta 1914[3]
Henkilötiedot
Syntynyt	24. marraskuuta 1839 Hamina
Kuollut	26. tammikuuta 1914 (74 vuotta) Helsinki
Puoliso	Alexandra Elisabeth Lindroos
Tiedot
Nimikirjoitus
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Leopold (Leo) Henrik Stanislaus Mechelin [ˈmekeliːn]^[4] (24. marraskuuta 1839 Hamina – 26. tammikuuta 1914 Helsinki) oli suomalainen valtiomies, oikeustieteilijä, talouselämän vaikuttaja, liberaali poliitikko ja kansallisen oikeustaistelun johtaja Suomen autonomian aikana.^[5]

Aikansa keskeisimpiin poliitikkoihin kuulunut Mechelin osallistui säätyvaltiopäiville vuosina 1872–1906 ja toimi senaattorina vuosina 1882–1890. Hän kuului ruotsinkielisten liberaalien tärkeimpiin johtajiin ja kirjoitti vuonna 1880 Liberaalisen puolueen ohjelman, joka oli Suomen ensimmäinen kirjoitettu puolueohjelma. Kameraali- ja hallintolainopin sekä valtio-oikeuden professorina toiminut Mechelin tarkasteli Suomen ja Venäjän suhteita oikeuskysymyksenä. Hän muotoili systemaattiseksi opin, jonka mukaan Suomen suuriruhtinaskunta oli suvereeni valtio ja tasaveroisessa unionisuhteessa Venäjään. Hän myös levitti tätä oppia vuosien ajan ulkomaille, varsinkin vuonna 1886 julkaisemallaan valtio-oikeudellisella esitelmällä, jonka on katsottu muodostuneen Suomen ja Venäjän välisen oikeustaistelun lähtölaukaukseksi.

Sortovuosien aikana Mechelin toimi perustuslaillisten keulakuvana ja johti passiivista vastarintaa, vuodet 1903–1904 maanpaossa. Sortokausien välisenä ajanjaksona vuosina 1905–1908 hän johti Mechelinin senaattina tunnettua Suomen ensimmäistä poliittista hallitusta. Sen aikana toteutettiin eduskuntauudistus ja yleinen äänioikeus, mutta muissa yhteiskunnallisissa tavoitteissaan se suurelta osin epäonnistui.

Mechelin vaikutti runsaasti myös aikansa talouselämässä, lukuisissa kansalaisjärjestöissä, kuvataiteen suosijana sekä viimeisinä vuosinaan kansainvälisessä rauhanliikkeessä. Hän toimi Helsingin kaupunginvaltuuston ensimmäisenä puheenjohtajana. Hänellä oli myös keskeinen rooli Nokia-yhtiön perustamisessa.

Mechelin kannatti liberalismia, mutta säätyajan poliitikkona ja kumousaatteiden vastustajana hän oli 1900-luvun alussa jo aikaansa nähden konservatiivi. Viimeisinä vuosinaan hän toimi Ruotsalaisessa kansanpuolueessa (RKP).

Mechelinin elämäntyöksi muodostui Suomen oikeudellisen aseman puolustaminen, ja oikeustaistelun henkilöitymänä hänet kohotettiin jo eläessään suurmiehen asemaan. Puolueisiin sitoutumattomana hänellä ei kuitenkaan ollut luonnollista muiston vaalijaa, ja kuoltuaan hän jäi Suomessa muiden valtiomiesten varjoon.^[6]

1. ↑ Selovuori & Parkkari (toim.) 1995, s. 86, 88.
2. ↑ Selovuori & Parkkari (toim.) 1995, s. 70–74.
3. ↑ Leo Mechelin Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 5.3.2011.
4. ↑ Suuri henkilökirja, s. 439. WSOY, Helsinki 2001.
5. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä KB ei löytynyt
6. ↑ Byman, Kai: Suomalaisen oikeusvaltion unohdettu perustaja – ”Ei oikein vastaavaa hahmoa meiltä löydy” Yle. 24.11.2024. Viitattu 25.11.2024.