Liu Xiaobo

Liu Xiaobo
刘晓波
Liu Xiaobon muotokuva
Henkilötiedot
Syntynyt	28. joulukuuta 1955 Changchun, Jilin, Kiina[1]
Kuollut	13. heinäkuuta 2017 (61 vuotta) Shenyang, Kiina
Ammatti	kiinalainen toisinajattelija, filosofian tohtori
Muut tiedot
Tunnustukset	Nobelin rauhanpalkinto (2010)
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Liu Xiaobo (kiin. 刘晓波, Liú Xiǎobō, 28. joulukuuta 1955 Changchun, Jilin^[1] – 13. heinäkuuta 2017 Shenyang^[2]) oli kiinalainen toisinajattelija, ihmisoikeustaistelija ja Kiinan Pen-klubin puheenjohtaja vuodesta 2003 lähtien. Joulukuussa 2009 hänet tuomittiin yhdentoista vuoden vankeusrangaistukseen Kiinan kommunistisen puolueen ja valtion vastaisesta toiminnasta.^[3][4]

Liulle myönnettiin 8. lokakuuta 2010 Nobelin rauhanpalkinto pitkästä ja väkivallattomasta taistelusta ihmisoikeuksien puolesta. Kiina oli jo etukäteen varoittanut Norjan suurkäräjien Nobel-komiteaa myöntämästä rauhanpalkintoa Liulle ja tuomitsi palkitsemisen ”rauhanpalkinnon periaatteiden vastaiseksi” sekä sanoi sen haittaavan Kiinan ja Norjan suhteita. Nobel-komitean puheenjohtaja Thorbjørn Jagland puolestaan muistutti Kiinan sitoutuneen perustuslaissaan sananvapauden kunnioittamiseen.^[5]

Liu Xiaobo oli saksalaisen Carl von Ossietzkyn ohella ainoa, jonka saamaa Nobelin rauhanpalkintoa kukaan ei ole ollut vastaanottamassa. Parikymmentä valtiota yhtyi Kiinan boikottiin − monet vasta painostuksen jälkeen − eikä lähettänyt edustajaansa palkinnon myöntämistilaisuuteen Osloon.^[6]

1. ↑ ^{a b} Petteri Tuohinen: Kiinan toisinajattelijoille toivoa. Helsingin Sanomat, 9.10.2010, s. B1. Helsingin Sanomat.
2. ↑ Nobel-palkittu Liu Xiaobo on kuollut Yle Uutiset. Viitattu 13.7.2017.
3. ↑ Kiinan merkittävin toisinajattelija 11 vuodeksi vankeuteen 25.12.2009. Yle Uutiset. Viitattu 26.12.2009.
4. ↑ Chinese dissident Liu Xiaobo jailed for subversion 25.12.2009. BBC News. Viitattu 26.12.2009. (englanniksi)
5. ↑ Nobelin rauhanpalkinto kiinalaiselle toisinajattelijalle 8.10.2010. Yle Uutiset. Viitattu 8.10.2010.
6. ↑ Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 2012, s. 65. Helsinki: Otava, 2011.