Liuske

Liuske on yleisnimitys metamorfisille kivilajeille, jotka ovat hieno- tai keskirakeisia sekä voimakkaasti suuntautuneita. Kiven mineraaleista enemmän kuin 50 prosenttia on suuntautunut ja litistynyt maankuoren liikkeiden vaikutuksesta. Gneississä taas alle puolet mineraaleista on liuskostunut ja suuntautunut.^lähde?

Liuskeita ovat esimerkiksi alunaliuske, kiilleliuske ja saviliuske. Osa liuskekivistä halkeaa helposti laatoiksi.

Liuskekiveä käytetään pihojen laatoitukseen, sokkelin, takan ja lattioiden verhoukseen sekä julkisivujen koristeluun.^[1]

Liuskekivien yleisimmät värisävyt ovat harmaa, valkoinen, vihreä, ruskea ja punertava. Liuskekiveä käytetään yleensä lohkopintaisena. Suomessa liuskekiveä on louhittu muun muassa Nilsiässä, jossa kvartsiittiliusketta on louhittu 1930-luvulta asti, ja Orivedellä.^[1] Myös joitakin valkoisia liuskeita louhitaan, Suomessa esimerkiksi Lokasta.^[2]

Liuskekivi oli Suomessa erityisen suosittua 1940−1950-luvuilla, jolloin sitä tuotiin myös Norjan Lapista.^[1]

1. ↑ ^{a b c} Neuvonen, s. 270
2. ↑ Liuskekivi, Lokan valkoinen Liuskemestarit.fi. Viitattu 17.1.2016.