Tämä artikkeli tai sen osa painottuu liikaa joihinkin aiheen osa-alueisiin. Artikkelia tulisi muuttaa tasapainoisemmaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Artikkeli painottuu tällä hetkellä vain koneen kohtaamiin vastoinkäymisiin. |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
F-35 Lightning II | |
---|---|
F-35A Lightning lennolla Floridan luoteisrannikon yllä toukokuussa 2013. |
|
Tyyppi | hävittäjä |
Alkuperämaa | Yhdysvallat |
Valmistaja |
Lockheed Martin Aeronautics Northrop Grumman BAE Systems |
Ensilento | 15. joulukuuta 2006 |
Esitelty |
F-35B: 31.7.2015 (USMC) F-35A: 2.8.2016 (USAF) F-35C: 28.2.2019 (USN) |
Valmistusvuodet | 2006– |
Kehitetty mallista | Lockheed Martin X-35 |
Lockheed Martin F-35 Lightning II on yhdysvaltalainen, yksipaikkainen, yksimoottorinen, joka sään monitoimihäivehävittäjä, joka on tarkoitettu sekä ilmaherruus- että pommitustehtäviin.
Se pystyy myös elektroniseen sodankäyntiin sekä tiedustelu-, valvonta- ja kohdetiedustelutehtäviin (ISR-tehtäviin). F-35:tä valmistaa Lockheed Martin pääasiallisina kumppaneinaan Northrop Grumman ja BAE Systems. Koneesta on kolme versiota: maakiitoteille suunniteltu F-35A (CTOL), vain lyhyen lähtökiidon vaativa ja pystysuoraan laskeutuva F-35B (STOVL) ja lentotukialustoimintaan suunniteltu F-35C (CV/CATOBAR).
Kone on kehitetty Lockheed Martin X-35:stä, joka voitti vuonna 2001 Boeing X-32:n ja tuli valituksi Yhdysvaltain Joint Strike Fighter (JSF) -ohjelmaan. Yhdysvallat on ollut koneen kehittämisen päärahoittaja. Lisärahoitusta on saatu ohjelman kumppanimailta, joihin kuuluu Nato- ja liittolaismaita, kuten Alankomaat, Australia, Italia, Kanada, Norja, Tanska, Yhdistynyt kuningaskunta ja aiemmin myös Turkki.[1][2][3] Monet muut maat ovat tilanneet konetyyppiä tai harkinneet sen tilaamista. Ohjelma on saanut osakseen paljon tarkastelua ja kritiikkiä ennennäkemättömän kokonsa, monimutkaisuutensa, kasvavien kustannustensa ja viivästyksiensä takia. Monia teknisiä vikoja korjataan yhä.[4] Konetyypin tuotanto ja hankinta samaan aikaan, kun sitä yhä kehitettiin ja testattiin, johti hintaviin muutoksiin ja jälkiasennuksiin. [5][6] Viime vuosina suurin osa näistä ongelmista on korjattu ja loputkin puutteet on luvattu korjata.[7]
Yhdysvaltain merijalkaväki otti F-35B:n käyttöön heinäkuussa 2015, ilmavoimat F-35A:n elokuussa 2016 ja merivoimat F-35C:n helmikuussa 2019.[8][9][10] Israel aloitti F-35:n operatiivisen käytön joulukuussa 2017,[11] Italia joulukuussa 2018,[12]Yhdistyneen kuningaskunnan Royal Air Force (RAF) tammikuussa 2019 [13] ja Royal Navy joulukuussa 2020,[14] Japani maaliskuussa 2019,[15] Norja marraskuussa 2019[16] ja Australia joulukuussa 2020.[17] Israelin ilmavoimat käytti F-35-konetta ensimmäisenä taistelutehtävässä vuonna 2018.[18] Yhdysvallat suunnittelee ostavansa 2 456 F-35-konetta vuoteen 2044 mennessä, mikä edustaa pääosaa sen ilma- ja merivoimien sekä merijalkaväen lentokalustosta moniksi vuosikymmeniksi.[19] Yhdysvaltojen on määrä jatkaa koneen käyttöä vuoteen 2070 saakka.[20]
Vuonna 2016 ilmoitettiin, että F-35 ei korvaa Yhdysvaltain ilmavoimissa vuonna 1972 ensilentonsa tehnyttä A-10-koneita kuten alun perin oli suunniteltu.[21]
F-35A oli yksi HX-hävittäjähankkeen ehdokkaista ja valittiin McDonnell Douglas F/A-18 Hornetin seuraajaksi Suomen Ilmavoimille.[22]