ABS (saks. Antiblockiersystem, engl. anti-lock braking system) on järjestelmä, joka estää ajoneuvon pyöriä lukkiutumasta voimakkaassa jarrutuksessa. Lukkiutumisen estäminen säilyttää ajoneuvon ohjattavuuden kovasta jarrutuksesta huolimatta. ABS-järjestelmä on Boschin kehittämä ja siitä on muodostunut yleisnimitys kaikille lukkiutumattomille jarrujärjestelmille.[1]
Perinteiseen jarrujärjestelmään verrattuna ABS:n jarrutusmatka on märällä ja liukkaalla pinnalla lyhyempi. Monet nykyaikaiset ABS-tekniikat ovat myös kuivalla tehokkaampia.
Vaikka ensimmäinen ”mekanismi pyörien lukkiutumisen estämiseksi moottoriajoneuvossa” patentoitiin jo vuonna 1936 (Bosch), se ei päässyt sarjatuotantoon ennen vuotta 1978 (Mercedes-Benz), jolloin siihen kehitettiin elektroninen ohjausjärjestelmä. Tämä mahdollisti sellaisen lukkiutumattomuuden, joka olisi kestävä ja riittävän nopea moottoriajoneuvoihin. Tästä tekniikasta on edelleen kehitetty luistonesto ASR ja ESP-ajonvakautusjärjestelmä.
ABS:n kokonaisuuteen kuuluvat pyörien nopeuksien tunnistimet, valvontatietokone ja hydraulinen modulaattori. Tunnistimet lähettävät tietoa valvontatietokoneelle. Jos renkaan pyörimisnopeus pienenee nopeammin, kuin auto voisi missään tilanteessa hidastua, järjestelmä pienentää tähän renkaaseen vaikuttavaa jarrutusvoimaa. Liian nopeassa pyörinnässä järjestelmä lisää jarrutusta. Tämä lisäys ja vähennys tapahtuu useita kertoja sekunnissa niin kauan kuin jarrupoljinta painetaan.
ABS-jarrut ovat olleet pakollinen varuste uusissa henkilöautoissa vuoden 2005 alusta lähtien.[2]