Lyydi | |
---|---|
Oma nimi | lüüdin kiel’, lüüdikiel’ |
Tiedot | |
Alue | Karjalan tasavalta |
Puhujia | 300 |
Sija | ei 100 suurimman joukossa |
Kirjaimisto | latinalainen |
Kielitieteellinen luokitus | |
Kielikunta | uralilaiset kielet |
Kieliryhmä |
suomalais-ugrilaiset kielet suomalais-permiläiset kielet suomalais-volgalaiset kielet itämerensuomalaiset kielet |
Kielikoodit | |
ISO 639-1 | - |
ISO 639-2 | fiu (muut suomalais-ugrilaiset kielet) |
ISO 639-3 | lud |
Lyydi on suomalais-ugrilaisiin kieliin kuuluva itämerensuomalainen kieli tai karjalan kielen murteisto, joka kuuluu uralilaiseen kielikuntaan. Suomalaisen kielitieteen perinne pitää tavallisesti lyydiä omana kielenään.[1] Kieli on hyvin uhanalainen, ja sitä puhuu vain noin 300 henkeä.[2][3] Lyydin kielen perinteinen puhuma-alue sijaitsee Karjalan tasavallan itäosassa Petroskoin ympäristössä ja sen eteläpuolella Äänisen rannoilla. Nämä puhujat elävät enimmäkseen Kontupohjan, Prääsän ja Aunuksen piirin kylissä – alueella, jota kutsutaan Lyydinmaaksi.[4]
Lyydiläisten varhaishistoria on jäänyt niukasti tutkituksi. Yleiseksi on muodostunut näkemys siitä, että lyydiläiset ovat muodostuneet keskiaikaisten karjalaisten kohdatessa vepsäläisiä ja samalla sulauttaneet itseensä paikalliset saamelaiset, mikä on viime kädessä luonut omaleimaisen kielen ja kulttuurin.