Manikealaisuus

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Osa artikkelisarjaa

Gnostilaisuus

Syyrialais-egyptiläinen gnostilaisuus

• Setiläisyys
• Tuomaskristityt
• Valentinolaisuus
• Basilidelaisuus

Persialainen gnostilaisuus

• Mandealaisuus
• Manikealaisuus

Kristillisen gnostilaisuuden isät

• Simon Magus
• Kerinthos
• Markion
• Valentinos

Muita ryhmiä

• Ofiitit
• Barbelo-gnostikot
• Kainiitit
• Karpokratiaanit
• Paulikiaanit
• Bogomiilit
• Kataarit

Gnostilaisuuden lähteet

• Nag Hammadin kirjasto
• Codex Tchacos

Muuta

• Gnosis

malline:

• näytä
• keskustele
• muokkaa

Manikealaisuus eli manilaisuus oli yksi suurista muinaisen Persian alueella alkunsa saaneista uskonnoista, joka levisi lännessä aina Rooman valtakunnan länsiosiin ja idässä aina Kaakkois-Kiinaan saakka. Manikealaisuus oli dualistinen uskonnollinen liike, jonka perusti 200-luvulla Mani, "valon apostoli".^[1]

Manikealaisuus on hävinnyt lähes kokonaan järjestäytyneenä uskontona, tosin sen elvyttämistä on yritetty neomanikealaisuuden nimellä. Kuitenkin suurin osa uskonnon perustaneen profeetta Manin kirjoituksista on hävinnyt tai hävitetty. Jäljellä on vain katkelmia ja jonkin verran toisenkäden kirjoituksia. On esitetty, että manikealaisuuden perintö on osittain jatkunut kristinuskon ja buddhalaisuuden eräissä suuntauksissa. Mani itse kuvaili uskontoaan merenä, johon muut uskonnot kuten zarathustralaisuus, kristinusko ja buddhalaisuus yhtyvät.

1. ↑ Manichaeism Encyclopaedia Britannica. Viitattu 12.7.2023.