Matalapaine on tilanne, jossa ilmanpaine on pienempi kuin ympäristössä. Tarkkaa raja-arvoa matalapaineelle ei ole.[1]
Matalapaine syntyy, kun alueelle tulee ilmakehän alaosassa vähemmän ilmaa kuin mitä alueelta yläilmakehässä poistuu. Näin tämän kohdan ilmapatsaan massasta tulee pienempi kuin ympäröivillä alueilla.[1]
Matalapaineeseen liittyy usein epävakaista ja sateista säätä. Kun ilma nousee maan pinnalta, se jäähtyy ja siinä oleva kosteus tiivistyy, jolloin muodostuu pilviä ja alkaa usein sataa.[1]
Matalapaine kehittyy monesti kylmän ja lämpimän ilmamassan rajalle. Huonoa säätä on varsinkin matalapaineeseen liittyvien säärintamien ja solien alueella, mutta voi olla myös yksittäisiä sadekuuroja.
Suomen säärintamat liittyvät keskileveysasteiden liikkuviin matalapaineisiin, jotka keskimäärin syntyvät Atlantilla ja kuolevat Siperiassa. Hurrikaanit ja muut trooppiset hirmumyrskyt ovat myös voimakkaita matalapaineita.
Jos matalapaineeseen ei liittyisi sopivasti pyörivää tuulta, ilma virtaisi kohti matalapaineen keskusta ja täyttäisi sen. Jotta matalapaine voisi säilyä useita päiviä, ilman pitää liikkua niin, että pohjoisella pallonpuoliskolla tuuli kiertää matalapaineen keskusta vastapäivään, eteläisellä myötäpäivään. Tällöin paine-erovoima, kitka ja maapallon pyörimisen vaikutus eli Coriolis-ilmiö ovat keskenään tasapainossa. Liikkuvaa ja pyörimisliikkeessä olevaa matalapainetta kutsutaan toisinaan sykloniksi.