Merserointi

Merserointi on tekstiilikuidun käsittelemistä lipeäliuoksilla (NaOH) niin, että se lujittuu ja saa silkinpehmeän kiillon.^[1] Lipeällä ja erilaisilla tavoilla puuvillaa ja kangasta käsittelemällä voidaan parantaa muitakin ominaisuuksian, kuten pesunkestävyyttä ja värjäytyvyytä. Lipeällä ja rikkihapolla saadaan kankaaseen myös läpikuultava vaikutelma.^[2]

Merseroiminen on englantilaisen John Mercerin (1791–1866) mukaan nimitetty tapa käsitellä puuvillakuituja natronlipeällä. Mercer haki patentin menettelylleen 1851. Hän huomasi, että puuvillakuidut käsiteltyinä väkevöidyllä kylmällä natronlipeäliuoksella kutistuivat pituudelleen ja että jos niiden kutistuminen jännittämällä estettiin, ne saivat kiiltoa samalla kun puuvillan lujuus ja joustavuus sekä kuitujen värjäytyväisyys lisääntyivät. Parannetun merserointitavan kehitti Thomas & Prevost Krefeldissä 1890. Menetelmässä voimakkaasti jännitettyä lankaa ja kangasta käsitellään 30° Bé natronliuoksella. Sen jälkeen merseroitava materiaali huuhdellaan puhtaaksi. Keksinnön täydensi tohtori Ludwig Schreinerin Barmenissa keksimä silkkikalanteri, joka painaa merseroidun kankaan pintaan ohuita yhdensuuntaisia viivoja eli vakoja (5–20 viivaa millimetrille). Kun valo heijastuu yhdensuuntaisten vakojen pinnalta, kiilto voimistuu. Keksinnöllä on ollut merkitystä merseroitujen puuvillakankaiden, esimerkiksi vuorisatiinien, valmistuksessa.^[3]

Menetelmä on saanut nimensä brittiläisen tekstiiliteollisuusmiehen John Mercerin (1791–1866) mukaan.^[4]

1. ↑ Perustieto 1993, s. 564
2. ↑ Puuvillakankaan käsittely Puuvilla.info. Arkistoitu 4.4.2017. Viitattu 30.8.2020.
3. ↑ Tietosanakirja 1909, osa 11, Hakusana: Merseroiminen Verkossa
4. ↑ Holme, Ian & Blackburn, Richard S.: John Mercer FRS, FCS, MPhS, JP: the Father of Textile Chemistry. Coloration Technology, 2019, 135. vsk, nro 3, s. 171–182. doi:10.1111/cote.12398 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 30.8.2020. (englanniksi)