Mohsin kovuusasteikko on yksinkertainen tapa luokitella mineraalien kovuus. Sen kehitti vuonna 1822 saksalainen mineralogi Friedrich Mohs. Asteikko ei kuitenkaan ole tarkka, eikä suoraan verrannollinen mineraalin tai materiaalin todelliseen kovuuteen, vaan on lähinnä suuntaa antava. Kahden mineraalin välinen kovuus Mohsin asteikolla saattaa vaihdella suuresti, mutta mittaustulos on geologille riittävän tarkka silmämääräisesti pääteltäväksi. Tämä tekeekin Mohsin asteikosta yksinkertaisimman tavan määritellä mineraalin kovuus.[1]
Perusasteikolla on kymmenen mineraalia, jotka on luokiteltu pehmeimmästä kovimpaan numeroin 1–10. Asteikolla kovempi mineraali naarmuttaa pehmeämpää, esimerkiksi kovuusasteikon sijalla 4 oleva mineraali pystyy naarmuttamaan helposti asteikon sijalla 3 olevaa mineraalia, mutta naarmuttaa vaikeasti asteikon sijalla 3,5 olevaa mineraalia.[1]