Monumentti

Monumentti (latinan sanoista monumentum - monere ’muistaa’ ja mens ´mielessä´^[1]) on useimmiten suurikokoinen, vaikuttava muistomerkki. Se voi olla esimerkiksi patsas tai rakennus, hautapatsas tai hautarakennelma.^[2][3] Myös annaalia voidaan kutsua monumentiksi.^[4]

Monumenttitaide tarkoittaa taideteoksia, jotka on tarkoitettu ja alun perin suunniteltu arkkitehtuurin yhteyteen tai liittyviksi muuhun rakennettuun ympäristöön, kuten seinämaalaukset, veistosryhmät, suihkukaivot ja ympäristötaideteokset.^[2][3]

Monumentaalinen on kooltaan suuri, mittasuhteiltaan selkeä, suurieleinen, suurenmoinen tai mahtava rakennus tai taideteos.^[2][3][5]

Sanaa monumentti käytetään myös kuvaannollisesti, esimerkiksi puheessa Kalevalasta kansallisena monumenttina. ^[6]

Monumentit ovat joskus kooltaan jättiläismäisiä. Suurimmat monumentit ovat usein tehty hallitusten tai valtioiden aloitteesta, mutta pienet ovat yleensä yksityisten tilaamia.

Tunnettu suomalainen monumentti on Eila Hiltusen vuonna 1967 valmistunut Sibelius-monumentti Helsingissä. Puiston kallioon asennettu teos koostuu yli 600 eripituisesta, pystysuuntaan hitsatusta metalliputkesta. Teoksen vieressä kalliolla on Sibeliuksen kasvoreliefi.

1. ↑ Liisa Lindgren: ”Monumentit ja muistamisen taide”, Monumentum, Muistomerkkien aatteita ja aikaa, s. 11. SKS, 2000. ISBN 951-746-170-4
2. ↑ ^{a b c} Taiteen Pikkujättiläinen, s. 422. WSOY, 1991. ISBN 951-0-16447-X
3. ↑ ^{a b c} Turtia, Kaarina (toim.), Konttinen, Riitta, Laajoki, Liisa: Taiteen sanakirja, s. 278. Otava, 2000. ISBN 951-1-12841-8
4. ↑ Rantala Risto, päätoimittaja, Itkonen Mikko, Suramo Ari ; grafiikka: Vakkila, Juha.: Otavan tietosanakirja. (Artikkeli: monumentti, Teoksen muoto: CD-linja Ulkoasu: 1 optinen levy (CD-ROM) : vär. ; 12 cm.) Helsinki: Otava, 1997. ISBN 951-1-15139-8
5. ↑ Leena Valkeapää, Ulla Salmela, Elina Bonelius, Taidehistorian sanasto, Jyväskylän yliopisto TAIKU/Taidehistoria, 1997. Viitattu 14.3.2009.
6. ↑ Kielitoimiston sanakirja. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132) Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5 Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0