Munniharppu

Munniharppu (huulipeli, suuharppu, mungiga, märistysrauta) on eräs maailman vanhimmista ja levinneimmistä soittimista.^[1][2] Muita suomalaisia nimiä ovat mm. turpajurra, märistysrauta, pirunviulu ja suupeli.^[3] Munniharppuja esiintyy laajasti ympäri maailmaa. Soittimen englanninkielinen nimitys jew’s harp on harhaanjohtava, sillä soitin ei liity erityisesti juutalaiseen perinteeseen.^[4]

Munniharppu luokitellaan idiofoneihin eli ääni syntyy soittimen oman massan värähdellessä.^[3] Se koostuu äänirautaa muistuttavasta tangosta, joka on taivutettu kehykseksi hevosenkengän tai pikemminkin tatin muotoon. Tangon keskellä on joustavasta metalliliuskasta tehty levy, jonka päähän on tehty taite siten, että sitä on helppo näppäillä.

Munniharpun ääni on hiljainen ja sen sävelet ovat samoja luonnonsäveliä kuin pitkähuilussa.^[1] Yleisesti soitinliikkeissä myynnissä olevissa halvoissa munniharpuissa luonnonsävelet eivät juurikaan kuulu ja niiden sustain (soiton kesto) on lyhyt. Ne soveltuvat siis lähinnä rytmisoittimiksi. Melodiasoitto luonnonsävelillä onnistuu laadukkailla munniharpuilla.^[5]

Soitinta soitetaan siten, että kehystangon kapea kohta (tatin jalka) painetaan hampaita vasten, ja harppua pidetään kiinni kehyksen leveästä osasta (tatin lakki). Kielen on saatava liikkua vapaasti. Ääni syntyy kieltä näppäilemällä suuontelon toimiessa instrumentin kaikukoppana. Äänen korkeutta muutetaan samaan tapaan kuin laulaessa, suuontelon muotoa muuttamalla kielen ja poskilihasten avulla. Soittimen ääni on verraten hiljainen. Sitä voi vahvistaa ulos- tai sisäänhengityksellä soittimen kielen ja kehysraudan välitse.

1. ↑ ^{a b} ”366”, Kansanmusiikki. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1981. ISBN 978-951-717-234-9
2. ↑ Miettinen, Jarno: Munniharppunoimaan. Höömei, Syksy 2007. Suomen Kurkkulaulajat ry.
3. ↑ ^{a b} Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä :1 ei löytynyt
4. ↑ Jaago, Cätlin: Eesti Parmupill - Estonian Jew's Harp. Estonian Literary Museum, Estonian Folklore Archives, 2011. ISBN 978-9949-490-02-8
5. ↑ Muhonen, Jukka: Opinnäytetyö: Munniharpun alkeet theseus.fi. 10/2013. Viitattu 24.6.2023.