Naivismi

Naivismi (ransk. naïve lapsekas, vilpitön, luonnollinen) on taidesuuntaus, jota harjoittavat usein itseoppineet taiteilijat.^[1]

Naivismin on katsottu olleen vastareaktio impressionismin jälkeisten taidesuuntausten teoreettisuudelle ja estetisöinnille.^[1] Taiteeseen haluttiin alkuperäistä välittömyyttä ja aitoa vaistomaista ilmaisua, joka olisi taidekoulutuksesta riippumatonta.^[2]

Länsi-Euroopassa syntynyt tyylisuunta levisi 1900-luvun kuluessa muualle maailmaan. Suomessa naivismi tuli tunnetuksi 1960–1970 -luvuilla.^[1]^[3] Myös Ruotsissa naivismi on suhteellisen suosittua.^[2]

↑ ^a ^b ^c Vallius, Antti: Naivismi Taidehistorian aikajana. 22.9.2006. Jyväskylän yliopisto, Taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitos. Arkistoitu 2.2.2017. Viitattu 6.1.2015.
↑ ^a ^b ”Osa 12 Musikaali -Oppiminen”, Otavan suuri ensyklopedia, s. 4561. (2. painos) Helsinki: Otava, 1979. ISBN 951-1-05063-X
↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä tpj ei löytynyt

[aikajana-1] Vallius, Antti: Naivismi Taidehistorian aikajana. 22.9.2006. Jyväskylän yliopisto, Taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitos. Arkistoitu 2.2.2017. Viitattu 6.1.2015.

[otavan-2] ”Osa 12 Musikaali -Oppiminen”, Otavan suuri ensyklopedia, s. 4561. (2. painos) Helsinki: Otava, 1979. ISBN 951-1-05063-X

[tpj-3] Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä tpj ei löytynyt

[1]

[2]

[3]

Our website is made possible by displaying online advertisements to our visitors. Please consider supporting us by disabling your ad blocker.

Naivismi

Our website is made possible by displaying online advertisements to our visitors.
Please consider supporting us by disabling your ad blocker.