Nauha-asema

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Nauha-asema on tallennusväline, joka lukee ja kirjoittaa magneettinauhalle tallennettua tietoa. Nauha-asemia on käytetty suurtietokoneissa ennen kiintolevyjen yleistymistä.

Nykyisin nauha-asemia käytetään kiintolevyille tallennetun tiedon arkistointiin ja varmuuskopiointiin. Nauhat ovat tallennusmediana kapasiteettiinsa nähden edullisia ja niiden luotettavuus arkistointivälineenä on hyvä oikeissa olosuhteissa säilytettynä. C-kasettia käyttävä kasettiasema oli 1980-luvulla yleinen kotitietokoneissa. Vanhemmat teknologiat, kuten c-kasetti, ovat analogisia ja niistä otettu signaali muunnetaan digitaaliseksi dataksi, jotta tietokone voisi käsitellä sitä. Jo 1980-luvulla yleistyivät nauhat, joissa data on suoraan digitaalisessa muodossa (ks. DAT-nauha).

Kiintolevyjen käyttämän tiedon hajasaannin sijaan nauha-asemat mahdollistavat vain tiedon peräkkäissaannin. Kiintolevyn luku- ja kirjoituspäät voivat siirtyä mihin tahansa satunnaiseen levyn kohtaan melko lyhyessä ajassa (millisekunneissa). Sen sijaan nauha-asemalta kuluu huomattavan paljon aikaa nauhan kelaukseen, ennen kuin se pystyy lukemaan halutussa nauhan kohdassa sijaitsevan tiedon. Tämän vuoksi nauha-asemien keskimääräiset hakuajat ovat hyvin hitaita. Hitaasta hakuajasta huolimatta nauha-asemat pystyvät kuitenkin tallentamaan tietoa nauhalle hyvin nopeasti. Esimerkiksi nykyaikaiset LTO-7-asemat yltävät jatkuvaan 300 Mt/s tiedonsiirtonopeuteen, mikä vastaa likimain kiintolevyjen siirtonopeuksia.

Nykyisin yleisimpiä nauhaformaatteja ovat HP:n, IBM:n ja Quantumin kehittämä Linear Tape-Open (LTO), HP:n kehittämä DAT-nauhoihin perustuva Digital Data Storage (DDS), Sonyn kehittämä Advanced Intelligent Tape (AIT), 3M:n Quarter-inch cartridge (QIC) ja Travan. Yrityksillä kuten StorageTek on ollut omia ratkaisujaan. Ennen LTO:ta on käytetty formaatteja kuten Digital Linear Tape (DLT) ja VXA.

Nauha-aseman voi kytkeä tietokoneeseen SCSI- (yleisin), Fibre Channel-, rinnakkais-, IDE-, USB-, FireWire- tai muun liitännän kautta. Nauha-asemien tallennuskapasiteetti vaihtelee käytetyn tekniikan mukaan muutamasta megatavusta aina 3200 gigatavuun. Nauha-aseman tallennuskapasiteettiin viitattaessa käytetään oletuksena suhdelukua 2:1. Kun nauha-aseman tiedoissa ilmoitetaan kapasiteetiksi 80/160, se tarkoittaa että normaali tallennuskapasiteetti on 80, kun taas pakattuna tallennuskapasiteetti voi olla 160.

Nauha-asemia käytetään esimerkiksi ns. nauhakirjastoissa eli nauharoboteissa, jossa yhdessä laitteessa voi olla kymmeniä nauhureita, satoja nauhoja ja robotti joka hoitaa nauhojen lataamisen, poistamisen ja varastoinnin.

1980-luvulla tietyn tyyppisiä nauha-asemia käytettiin levymuistien sijaan edullisemman hintansa vuoksi, esimerkiksi ZX Microdrive ja Rotronics Wafadrive.