| |||||
Yleistä | |||||
Nimi | Nihonium | ||||
Tunnus | Nh | ||||
Järjestysluku | 113 | ||||
Luokka | epämetalli | ||||
Lohko | p-lohko | ||||
Ryhmä | 13 | ||||
Jakso | 7 | ||||
Löytövuosi | 2004[1] | ||||
Atomiominaisuudet | |||||
Atomipaino (Ar) | (286) | ||||
Orbitaalirakenne | [Rn] 5f146d107s27p1 | ||||
Elektroneja elektronikuorilla | 2, 8, 18, 32, 32, 18, 3 | ||||
Fysikaaliset ominaisuudet | |||||
Olomuoto | |||||
Muuta | |||||
Ominaislämpökapasiteetti | luotettavaa dataa ei saatavissa kJ/(kg K) | ||||
CAS-numero | 54084-70-7 | ||||
Tiedot normaalilämpötilassa ja -paineessa |
Nihonium[2] (lat. nihonium) on synteettinen alkuaine, jonka kemiallinen merkki on Nh ja järjestysluku 113. Venäläiset fyysikot loivat tämän alkuaineen 2003 Dubnassa, moskoviumin ohella, samoin kuin japanilainen RIKEN:in tutkimusryhmä 2004. IUPAC vahvisti alkuaineen löytämisen 30. joulukuuta 2015 ja pitää ensimmäisenä löytäjänä RIKEN:in ryhmää. Nihonium tunnettiin useita vuosia IUPAC:n antamalla väliaikaisella nimellä ununtrium (väliaikainen kemiallinen merkki Uut).[1][3] Nimi nihonium tulee Japania tarkoittavasta sanasta Nihon (jap. 日本).[4][5]
Nihonium on erittäin radioaktiivista ja sen pysyvimmän isotoopin 286Nh puoliintumisaika on vain noin seitsemän sekuntia.[6] Jaksollisessa järjestelmässä nihonium kuuluu booriryhmään ja sen ominaisuuksien oletetaan olevan samankaltaisia kuin kevyempien booriryhmän alkuaineiden. Nihoniumin kemiasta ei tiedetä paljonkaan, koska sitä on valmistettu vain muutamia atomeja.
<ref>
-elementti; viitettä nubase2016
ei löytynyt