Niki Lauda | |
---|---|
![]() Lauda vuonna 1982 |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 22. helmikuuta 1949 Wien, Itävalta |
Kuollut | 20. toukokuuta 2019 (70 vuotta) Zürich, Sveitsi.[1] |
Kansalaisuus |
![]() |
Formula 1 -ura | |
Aktiivivuodet | 1971–1979, 1982–1985 |
Talli(t) |
March (1971–1972) BRM (1973) Ferrari (1974–1977) Brabham (1978–1979) McLaren (1982–1985) |
Kilpailuja | 177 (171 starttia) |
Maailmanmestaruuksia | 3 (1975, 1977, 1984) |
Voittoja | 25 |
Palkintosijoja | 54 |
Paalupaikkoja | 24 |
Nopeimpia kierroksia | 24 |
MM-pisteitä | 420,5 |
Ensimmäinen kilpailu | Itävallan GP 1971 |
Ensimmäinen voitto | Espanjan GP 1974 |
Viimeinen voitto | Hollannin GP 1985 |
Viimeinen kilpailu | Australian GP 1985 |
Andreas Nikolaus ”Niki” Lauda (22. helmikuuta 1949 Wien, Itävalta – 20. toukokuuta 2019[2] Zürich, Sveitsi) oli itävaltalainen Formula 1 -kuljettaja, joka kilpaili MM-sarjassa vuosina 1971–1979 sekä 1982–1985. Hän voitti maailmanmestaruuden kolme kertaa, joista kaksi vuoden 1976 onnettomuuden jälkeen. Lisäksi kaudella 1976 hän oli MM-pisteissä toinen James Huntin jälkeen. Pisteitä Lauda saavutti 420,5, joka on enemmän kuin muilla 1970-luvun kuljettajilla. Hänen lempinimiään kilpauran aikana olivat ”Mouse” (hiiri) ja ”Rat” (rotta), jotka perustuivat hänen ulkoneviin yläetuhampaisiinsa, sekä ”Computer” (tietokone), joka viittasi hänen pidättyvään ja viileään olemukseensa.[3]
Ennen kuolemaansa hän toimi Mercedeksen F1-tallin puheenjohtajana. Laudan kuoleman jälkeen erikoisvalmisteinen urheiluauto T50 nimettiin hänen mukaansa ja auton suunnitteluun otettiin mallia tuulettimella varustetusta Brabham BT46B -autosta, jolla hän voitti kauden 1978 Ruotsin osakilpailun.[4]
<ref>
-elementti; viitettä dailymail
ei löytynyt