Our website is made possible by displaying online advertisements to our visitors.
Please consider supporting us by disabling your ad blocker.
No wave
| No wave | |
|---|---|
| Alkuperä | konkreettinen musiikki, punk, industrial |
| Alkuperämaa | Yhdysvallat |
| Kehittymisen ajankohta |
1978–1981 |
| Tyypillisiä soittimia |
efektipedaalit, nauhasilmukat |
| Kehittyneitä tyylilajeja / suuntauksia |
noise rock |
No wave oli kokeellisen musiikin genre, sekä taidesuuntaus, joka syntyi 1970-luvun lopulla New Yorkissa Yhdysvalloissa. No wave -termi oli sanaleikki, joka pilkkasi uuden aallon (engl. new wave) musiikkia. No wave oli vastareaktio kaupalliselle rock-musiikille.
No wave oli epäkaupallista kokeellista musiikkia, joka otti vaikutteita muun muassa punkista, konkreettisesta musiikista, dadasta, futurismista ja fluxuksesta.
Vuonna 1978 julkaistua, englantilaisen Brian Enon tuottamaa kokoelmalevyä No New York pidetään tyylisuunnan keskeisenä merkkipaaluna. Kokoelma esitteli useita no wave -artisteja, kuten DNA, Lydia Lunch ja James Chance and the Contortions.[1]
Musiikkigenren lisäksi no wave -liikkeellä oli merkittävä vaikutus myös amerikkalaiseen indie-elokuvaan (no wave -elokuva), muotiin ja kuvataiteeseen. Tunnettuja no wave -liikkeeseen yhdistettyjä elokuvantekijöitä ovat esimerkiksi Amos Poe, Vincent Gallo, Jim Jarmusch, Vivienne Dick, Nick Zedd ja Richard Kern. No wave -elokuvat tehtiin usein pienellä tiimillä ja tuotantokalustolla. Elokuvien näyttelijöinä esiintyi tyypillisesti ensikertalaisia ja paikallisia muusikoita. No wave oli lyhytikäinen mutta vaikutusvaltainen liike taiteilijoiden keskuudessa.
- ↑ Masters, Marc: No Wave. New York City. Black Dog Publishing, 2008.
Previous Page Next Page
