Norjan kieli

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. Tarkennus: Paljolti lähteetön

Norjan kieli
Enemmistökieli   Vähemmistökieli
Oma nimi	norsk
Tiedot
Alue	Norja
Virallinen kieli	Norja
Puhujia	4,8 miljoonaa
Sija	111
Kirjaimisto	latinalainen
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta	indoeurooppalaiset kielet
Kieliryhmä	germaaniset kielet skandinaaviset kielet
Kielikoodit
ISO 639-1	no (norja) nb (kirjanorja) nn (uusnorja)
ISO 639-2	nor (norja) nob (kirjanorja) nno (uusnorja)
ISO 639-3	(kirjanorja) NRN (uusnorja) NRR (kirjanorja) NRN (uusnorja)
Ohje
Infobox OK

Norjan kieli on Norjan kuningaskunnan virallinen kieli, joka kuuluu kansankielisessä muodossaan skandinaavisten kielten läntiseen haaraan. Norjassa ei ole yhtä yhtenäistä kirjakieltä, vaan kaksi virallista kielimuotoa, kirjanorja eli bokmål ja uusnorja eli nynorsk. Kielimuodot ovat alkuperältään varsin erilaisia ja eroavat selvästi toisistaan. Niiden kannattajien välillä on esiintynyt aika ajoin katkeriakin kieliriitoja. Yhteensä norjan puhujia on 4,7 miljoonaa, joista 4,6 miljoonaa Norjassa.^[1]

Norja luokitellaan historiallisista syistä länsiskandinaaviseksi kieleksi yhdessä islannin ja Färsaarilla puhuttavan fäärin kielen kanssa, jotka muistuttavat muinaisnorjaa, mutta nykyinen norjan kieli poikkeaa kaikissa muodoissaan merkittävästi näistä. Norjan kielessä on sanastossa ja syntaksissa sekä itä- että länsiskandinaavisia piirteitä; uusnorja on länsiskandinaavinen ja kirjanorja itäskandinaavinen muoto.^[1] Varsinkin kirjanorja muistuttaa huomattavasti enemmän tanskaa ja ruotsia, jotka karkeasti sanoen muodostavat skandinaavisten kielten itäryhmän. Silmiinpistävin ero on, että norjassa, fäärissä ja islannissa ovat säilyneet alkuperäiset germaaniset diftongit, jotka ruotsissa ja tanskassa joitakin Suomessa puhuttavia ruotsalaismurteita lukuun ottamatta ovat muuttuneet pitkiksi vokaaleiksi: isl. steinn, norj. stein, tansk. ja ruots. sten - ’kivi’.

1. ↑ ^{a b} Ethnologue: Norwegian (englanniksi) Viitattu 10.11.2013.