Oikeussuhde

Oikeussuhde on kahden oikeussubjektin välinen, oikeusnormeihin perustuva sidos, jonka kautta näiden toisiinsa kohdistuvat oikeudet ja velvollisuudet voivat toteutua.^[1] Tällainen suhde voi olla esimerkiksi sopimussuhde, perhesuhde tai naapuruussuhde.^[2]

Sosiaalisten suhteiden oikeudellistuminen eli tapa, jolla oikeusnormit luovat oikeussuhteita, on sidoksissa oikeusnormien muodostamiin oikeusinstituutioihin. Esimerkiksi avioliittoon perustuvat sosiaaliset suhteet ovat oikeussuhteita sen välityksellä, että avioliitto on oikeusinstituutio. Suhteen oikeudellistumisesta eli siitä, että se on oikeussuhde, ei kuitenkaan seuraa, että se menettäisi muut sosiaaliset ulottuvuutensa.^[1] Oikeussuhde jääkin yleensä arkielämässä taustalle liiemmin vaikuttamatta ihmisten toimintaan, ja vasta oikeussuhteen osapuolten riitaantuessa aletaan vedota tuota suhdetta säänteleviin normeihin.^[2]

Yhdysvaltalainen oikeustieteilijä Wesley Newcomb Hohfeld analysoi oikeusuhteita neljän käsiteparin, joissa yhden osapuolen tietynlaista oikeutta vastasi aina toisen osapuolen samansisältöinen velvollisuus, kautta. Hohfeldin analyysia ovat myöhemmin hyödyntäneet esimerkiksi Alf Ross ja Simo Zitting omissa oikeussuhdeanalyyseissaan.^[3]

1. ↑ ^{a b} Mattila (päätoim.) 1999, palsta 837
2. ↑ ^{a b} Hulkko, Hyvärinen, Ohvo 2004, s. 58
3. ↑ Oikeustiede:oikeussuhde – Tieteen termipankki tieteentermipankki.fi. Viitattu 6.10.2023.