Pakkokeinot Suomessa

Pakkokeinot ovat pakkokeinolaissa esitutkintaviranomaisen käyttöön annettuja menetelmiä, joilla oikeutetaan muutoin lailla suojatut puuttumiset henkilöihin ja omaisuuteen, kun se on esitutkinnassa tarpeen. Pakkokeinoja saadaan käyttää vain, jos pakkokeinon käyttöä voidaan pitää puolustettavana ottaen huomioon tutkittavana olevan rikoksen törkeys, rikoksen selvittämisen tärkeys sekä rikoksesta epäillylle tai muille pakkokeinon käytöstä aiheutuva oikeuksien loukkaus ja muut asiaan vaikuttavat seikat.

Pakkokeinojen käyttöä on rajoitettu yleisillä periaatteilla ja lisäksi kullekin pakkokeinolle on laissa asetettu omat edellytyksensä. Myös perustuslaissa on rajauksia sen suhteen, millaisia pakkokeinoja lailla voidaan säätää. Eduskunnan oikeusasiamiehellä on erityistehtävänä valvoa, miten poliisi käyttää telepakkokeinoja ja peitetoimintaa.^lähde?

Osa pakkokeinoista on esitutkintaviranomaisen käytössä vain tuomioistuimen luvalla. Osasta pakkokeinoja tuomioistuin päättää esitutkintaviranomaisen hakemuksesta.

Pakkokeinolain viimeisin mittava uudistus tuli voimaan vuoden 2014 alussa, jolloin täysin uusina pakkokeinoina lisättiin seitsemän pakkokeinoa: tietojen hankkiminen telekuuntelun sijasta, henkilön tekninen seuranta, tekninen laitetarkkailu sekä suunnitelmallinen tarkkailu, peitelty tiedonhankinta, tietolähteen ohjattu käyttö ja valvottu läpilasku.^[1][2]

1. ↑ Salaisia pakkokeinoja, teknistä seurantaa, peiteltyä tiedonhankintaa - uusi pakkokeinolaki voimaan Verkkouutiset 13.12.2013.
2. ↑ Näin poliisin oikeuksia lisätään (Arkistoitu – Internet Archive) Iltalehti 13.12.2013.