Postpositio on adpositio, joka on täydennyksensä jäljessä. Esimerkiksi adpositiolausekkeessa talon alla sana alla on postpositio ja sana talon on sen täydennys (VISK § 439). Koska postpositiot ovat yleensä taivutukseltaan vaillinaisia, ne on suomen kieliopissa perinteisesti luokiteltu partikkeleiksi. Postposition täydennys on yleensä genetiivissä, joskus partitiivissa. Raja postposition ja adverbin välillä on hämärä.
Postpositiot ilmaisevat suomen kielessä paikkaa, liikettä, liittymistä, aikaa, syytä ja seurauksia sekä suhdetta.[1]
Germaanisissa ja romaanisissa kielissä suomen postpositioita vastaavat yleensä prepositiot, jotka sijoitetaan määrittävän sanan eteen. Esimerkkejä suomen ja ruotsin kielistä:
Myös suomen kielessä käytetään joskus prepositioita. Usein nämä ovat käytössä sekä pre- että postpositioina. Näissä tapauksissa käytetään usein yleisnimitystä adpositio.
Merkittävä osa suomen kielen postpositioista on peräisin substantiiveista. Niitä käytettäessä pääsana on genetiivissä. Esimerkiksi: poliisin toimesta ja asian osalta.[2]