Punainen julistus

Julistuskirja Suomen kansalle eli niin sanottu punainen julistus on vuoden 1905 suurlakon aikana Tampereella annettu julistus, jossa luetellaan lakon yleiset tavoitteet.^[1] Niistä keskeisimmät olivat Suomen suuriruhtinaskuntaan kohdistuvien sortotoimien lopettaminen, väliaikaisen hallituksen nimittäminen ja kansalliskokouksen koollekutsuminen sekä yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden toteuttaminen.

Punainen julistus oli aikanaan ensimmäinen Suomessa julkisesti esitetty kansalaisvapauksia, demokratiaa ja työväen oikeuksia vaatinut puheenvuoro. Sen hyväksyi sosialidemokraattisen työväenliikkeen ohella myös perustuslaillinen porvaristo. Vaikka julistuksen vaatimukset jäivät suurlakon päättyessä saavuttamatta, vaikutti se suuresti vuoden 1906 eduskuntauudistukseen ja vuotta myöhemmin pidettyihin eduskuntavaaleihin, joissa myös naisilla oli ensimmäistä kertaa äänioikeus. Vuonna 1906 Suomeen saatiin myös yhdistymisvapaus, minkä jälkeen maahan perustettiin sadoittain erilaisia yhdistyksiä ja järjestöjä.

Toimittaja Yrjö Mäkelinin laatiman tekstin luki yleisölle runoilija Kössi Lindström. Kansan keskuuteen se levitettiin punaiselle paperille painettuna, josta julistus sai myöhemmin tunnetun nimensä. Vuorokautta myöhemmin punainen julistus hyväksyttiin myös Helsingissä järjestetyssä suuressa kansalaiskokouksessa.

1. ↑ Takala, Pasi: Suurlakko ja marraskuun manifesti Opetushallitus. Arkistoitu 25.2.2012. Viitattu 29.3.2016.