Pyhimyskalenteri on perinteinen kristillinen tapa jakaa kirkkovuosi yhdistämällä vuoden kukin päivä yhteen tai useampaan pyhimykseen, ja juhlimalla päivää pyhimyksen muistopäivänä. Tapa sai alkunsa varhaiskristillisestä tavasta muistaa marttyyreitä näiden kuolinpäivänä. Kun tunnustettujen pyhimysten määrä kasvoi antiikin ajan loppupuolella ja varhaiskeskiajalla, periaatteessa vuoden jokainen päivä oli omistettu jollekin pyhimykselle.
Varhaiset kristityt viettivät yleisen tavan mukaisesti merkkihenkilöiden muistopäiviä näiden syntymäpäivinä. Tätä arvosteli kuitenkin ankarasti muun muassa kirkkoisä Origenes[1] joka piti sitä pakanallisena tapana, sillä ainoat henkilöt, joiden Raamattu mainitsee viettäneen syntymäpäiväänsä, olivat pakanoita kuten Egyptin faaraot[2] sekä kuningas Herodes Antipas[3][4] Lisäksi Origines oli sitä mieltä, että koska ihminen syntyy perisynnin saastuttamana, ei ihmisen syntymä ole juhlimisen arvoinen tapahtuma.[1]
Varsinkin viimeksi mainitun perustelun kirkonmiehen ottivat vakavasti, ja se johtikin siihen, että kirkollisiksi juhlapäiviksi hyväksyttiin vain kolmen henkilön syntymäpäivät, nimittäin Jeesuksen ja Neitsyt Marian, joiden katsottiin syntyneen ilman perisyntiä, sekä Johannes Kastajan, joka oli pyhitetty jo äitinsä kohdussa.[1][5] Näiden henkilöiden todellisia syntymäpäiviä ei tosin tunneta, mutta jo 300-luvulla Jeesuksen syntymän juhlapäivää alettiin viettää 25. joulukuuta (joulu), Johannes Kastajan 24. kesäkuuta (juhannus) ja Marian 8. syyskuuta.[1] Sitä vastoin apostolien, marttyyrien ja kirkkoisien ja myöhemmin muidenkin pyhimysten muistopäiviä alettiin viettää heidän kuolinpäivinään, jolloin heidän katsottiin syntyneen synneistä puhdistuneina uuteen, iankaikkiseen elämään taivaassa.[1]
Alla olevaan pyhimyskalenteriin on koottu merkittävimpien pyhimysten muistopäiviä eri maiden pyhimyskalentereista enimmäkseen katolisen kirkon kalenterien mukaisesti. Kalenterin juhlapäivät on luokiteltu eriarvoisiksi juhliksi. Katolisessa kirkossa arvot ovat, suurimmasta pienimpään, juhlapyhä (sollemnitas), juhla (festum), muistopäivä (memoria obligatoria) ja vapaaehtoinen muistopäivä (memoria ad libitum).
Erityisesti Pohjoismaissa nimipäivät jatkavat pyhimyksille omistettujen päivien perinnettä.[1]