Rakennusurakka

Rakennusurakka on sopimus, jossa toinen sopijapuoli (urakoitsija) sitoutuu vastiketta (urakkahinta) vastaan rakentamaan rakennuksen tai rakennelman toiselle osapuolelle (rakennuttajalle, tilaajalle). Tällainen sopimus kuuluu yksityisoikeudelliseen sopimustyyppiin, jota kutsutaan työurakaksi. Sopimukseen ei sisällytetä asioita, jotka kuuluvat pakottavan työoikeudellisen lainsäädännön piiriin. Rakennustyön kohteen perusteella käytetään nimityksiä talonrakennusurakka, maarakennusurakka tai vesirakennusurakka.^[1]

Suomen lainsäädännössä on säädöksiä vain valtion rakennusurakoista (436/1994)^[2] Sen sijaan rakennuslainsäädäntö sääntelee rakentamista teknisenä työsuorituksena. Työn suoritustapaa ja laatua arvioitaessa käytetään vertailukohtana hyvää rakennustapaa, joka ilmenee esimerkiksi Rakennustietosäätiön RT-kortistosta. Keskeinen sopimusoikeudellinen normisto on rakennusurakan yleiset sopimusehdot, joka on vakiintuneet käytännöt sisältävä vakiosopimus.^[1] Rakennusurakan yleiset sopimusehdot on julkaistu RT-kortissa numero 16-10660. Rakennusurakkaan liittyy myös kuluttajansuojalain (38/1978)  9 luku, josta tilaajan vahingoksi poikkeavat sopimusehdot ovat mitättömiä. Laki koskee yrityksen ja kuluttajan välisiä sopimuksia.^[3]

1. ↑ ^{a b} Encyclopædia iuridica fennica, Suomalainen lakimiesyhdistys 1994–1999, ISBN 951-855-135-9, osa I palstat 684–688.
2. ↑ Asetus valtion rakennusurakoista.
3. ↑ Kuluttajansuojalaki.