Rapallon sopimus

Rapallon sopimus solmittiin 16. huhtikuuta 1922 Venäjän ja Saksan kesken. Sen allekirjoitti Saksan ulkoasiainministeri Walther Rathenau ja Neuvosto-Venäjän ulkoasiainkansankomissaari Georgi Vasiljevitš Tšitšerin. Tämä Genovan konferenssin aikana solmittu sopimus loi Venäjän federatiivisen sosialistisen neuvostotasavallan ja Saksan valtakunnan välille diplomaattisuhteet, mitkä olivat katkenneet 13. marraskuuta 1918. Tuolloin kun Saksan hävittyä ensimmäisen maailmansodan oli Neuvosto-Venäjä julistanut Brest-Litovskin rauhansopimuksen mitättömäksi ja pyrkinyt hankkimaan takaisin siinä menetettyjä alueita Ukrainassa, Puolassa ja Baltiassa etenemällä sitä mukaa kun itävaltaunkarilaiset ja saksalaiset vetäytyivät.

Sopimusta laajennettiin Berliinissä 5. marraskuuta 1922 koskemaan myös Armenian sosialistita neuvostotasavaltaa, Azerbaidžanin sosialistista neuvostotasavaltaa, Gruusian sosialistista neuvostotasavaltaa, Ukrainan sosialistista neuvostotasavaltaa, Valko-Venäjän sosialistita neuvostotasavaltaa ja Kaukasian sosialistista neuvostotasavaltaa. Lisäpöytäkirjan allekirjoitti Venäjän sosialistisen federatiivisen neuvostotasavallan puolesta sen Berliinin suurlähettiläs Nikolaus Krestinski, muiden neuvostotasavaltojen puolesta Ukrainan toimeenpanevan keskuskomitean jäsen Waldemar Aussem ja Saksan puolesta alivaltiosihteeri von Maltzan. Tämä oli tarpeen siksi, että Neuvostoliitto perustettiin vasta runsata kuukautta myöhemmin 30. joulukuuta 1922.