Resonantti

Resonantti (latinan verbistä resonare 'soida, kaikua') on pulmoninen konsonantti, jonka ääntötapa on sellainen, että ilma virtaa ulos ääntöväylästä muodostamatta hankaushälyä (kuten frikatiiveissa) tai sulkeumaa (kuten klusiileissa).^[1][2] Resonantit ovat inherentisti eli luontaisesti soinnillisia, mikä tarkoittaa sitä, että resonanteilta (kuten [l],[m],[n]) puuttuu soinniton vastine. Tosin maailman kielissä esiintyy kyllä kuiskattuja resonantteja, mutta niitä ei yleensä esiinny itsenäisinä foneemeina.

Resonantit jaetaan seuraaviin alaryhmiin:

• Nasaalit^[2]
• Tremulantit^[2]
• Approksimantit^[2]
  • Lateraaliset approksimantit^[2]
  • Puolivokaalit^[2]

1. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä SK ei löytynyt
2. ↑ ^{a b c d e f} Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä FP ei löytynyt