Retrofleksi on konsonantti, jota äännettäessä kielen kärki on kääntynyt taaksepäin kohti kovaa kitalakea.[1][2] Suomen kielessä ei ole retrofleksejä, mutta sen sijaan esimerkiksi ruotsissa on: sanassa barn ([bɑːɳ], lapsi) on retrofleksinen nasaali ja sanassa nord ([nuːɖ], pohjoinen) soinnillinen retrofleksinen klusiili. Kansainvälisessä foneettisessa aakkostossa retrofleksejä merkitään samoilla merkeillä kuin vastaavia alveolaareja, mutta niihin on lisätty oikealle osoittava koukku.lähde?
Retrofleksit ovat yleisiä Intian kielissä.[2] Retrofleksin lähikäsite on kakuminaali, jota äännettäessä kielen kärki koskettaa alveolaari- ja palataalialueiden väliin jäävää ns. kitakupua (lat. cacumen).[3][4]