Rhythm-kierto

Rhythm-kierto (engl. rhythm changes) on jazzharmoniassa muunneltu sointukulku George Gershwinin laulusta ”I Got Rhythm”, jonka päälle on sävelletty lukuisia (yleensä nopeatempoisia) jazzkappaleita. Rhythm-kierto oli suosittu swing-aikakauden muusikkojen keskuudessa – niitä käytetään muun muassa Lester Youngin Count Basien kanssa nauhoittamassa läpimurtolevytyksessä ”Shoe Shine Boy”. Muita aikakauden Rhythm-kiertoon perustuvia kappaleita ovat Duke Ellingtonin ”Cotton Tail” (1940),^[1] Charlie Christianin ”Seven Come Eleven”,^[2] Charlie Parkerin ”Salt Peanuts”^[2] sekä Thelonious Monkin ”Rhythm-a-Ning”.^[2]

Sointukierron myöhempi suosio johtuu pitkälti siitä, että varhaiset bebop-muusikot käyttivät sitä todella runsaasti. Sointukulkua alettiin käyttää 1930-luvulla, siitä tuli suosittu 1940- ja 1950-luvuilla, ja nykyään se on yleisesti tunnettu.^[3] ”I Got Rhythm” oli jo valmiiksi suosittu jazzstandardi, ja kirjoittamalla uuden sävellyksen tutun sointukulun päälle artisti pystyi suojaamaan tuotoksen tekijänoikeudet tarvitsematta maksaa rojalteja Gershwinin perikunnalle.

Populaarimusiikissa rhythm-kierrolla viitataan yleensä vain sointukulun neljään ensimmäiseen tahtiin. Tämä muodostaa harmonisen pohjan suurelle määrälle 1950- ja 1960-luvulla julkaistuja popkappaleita.

Nykyään blueskaavaa ja rhythm-kiertoa pidetään jazzrepertuaarin rakentamisen ”kriittisinä elementteinä”.^[4]

1. ↑ Luvenia A. George: Duke Ellington: The Man and His Music. Music Educators Journal, toukokuu 1999, 85. vsk, nro 6, s. 15–21. MENC: The National Association for Music Education. (englanniksi)
2. ↑ ^{a b c} David Yaffe: Fascinating Rhythm: Reading Jazz in American Writing, s. 17. Määritä julkaisija! ISBN 0691123578 (englanniksi)
3. ↑ Peter Spitzer: Jazz Theory Handbook, s. 67. Määritä julkaisija! ISBN 0786653280 (englanniksi)
4. ↑ John Thomas: Voice Leading for Guitar: Moving Through the Changes, s. 85. Määritä julkaisija! ISBN 0634016555 (englanniksi)