Richard Nixon | |
---|---|
Richard Nixonin virallinen muotokuva vuodelta 1972. |
|
Yhdysvaltain 37. presidentti | |
Varapresidentti |
Spiro Agnew (1969–1973) Gerald R. Ford (1973–1974) |
Edeltäjä | Lyndon B. Johnson |
Seuraaja | Gerald Ford |
Yhdysvaltain 36. varapresidentti | |
Presidentti | Dwight D. Eisenhower |
Edeltäjä | Alben W. Barkley |
Seuraaja | Lyndon B. Johnson |
Yhdysvaltain senaattori Kaliforniasta |
|
Edeltäjä | Sheridan Downey |
Seuraaja | Thomas Kuchel |
Yhdysvaltain edustajainhuoneen jäsen Kalifornian 12. vaalipiiristä |
|
Edeltäjä | Jerry Voorhis |
Seuraaja | Patrick J. Hillings |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 9. tammikuuta 1913 Yorba Linda, Kalifornia, Yhdysvallat |
Kuollut | 22. huhtikuuta 1994 (81 vuotta) New York, New York, Yhdysvallat (aivohalvaus) |
Ammatti | asianajaja |
Puoliso | Pat Nixon (aviol. 1940–1993) |
Tiedot | |
Puolue | Republikaanit |
Uskonto | Kveekari |
Nimikirjoitus |
|
Richard Milhous Nixon (9. tammikuuta 1913 Yorba Linda, Kalifornia, Yhdysvallat – 22. huhtikuuta 1994 New York, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen republikaanipoliitikko ja Yhdysvaltain 37. presidentti (1969–1974). Hän on ainoa Yhdysvaltain presidentti, joka on eronnut virastaan kesken kauden. Tämä tapahtui monimutkaisen Watergate-skandaalivyyhden seurauksena.[1]
Oikeustieteellisen koulutuksen saanut Nixon toimi ennen presidenttiyttään kongressin edustajainhuoneen jäsenenä (1947–1950) ja Kalifornian osavaltion senaattorina (1950–1953) sekä Yhdysvaltain 36. varapresidenttinä Dwight D. Eisenhowerin aikana (1953–1961). Hän hävisi vuoden 1960 presidentinvaalit niukasti John F. Kennedylle ja vetäytyi väliaikaisesti politiikasta, mutta teki paluun saman vuosikymmenen lopulla ja voitti vuoden 1968 presidentinvaalit.
Nixonin presidenttikausien suurin haaste oli hänen edeltäjiensä aloittama Vietnamin sota, joka päättyi Yhdysvaltain osalta vuoden 1973 aseleposopimukseen ja amerikkalaisten sotilaiden vetämiseen pois maasta. Ulkopolitiikassa Nixon pyrki lähentämään Yhdysvaltain välejä kommunistiseen maailmaan ja teki historialliset valtiovierailut Pekingiin ja Moskovaan vuonna 1972. Sisäpolitiikassa hän joutui kamppailemaan taloudellisten ongelmien kanssa. Hän oli aktiivisesti mukana syövänvastaisissa toimissa ja ympäristönsuojelussa. Nixon tuki perustuloa lapsiperheille ja alensi äänestysikää 18:aan. Nixon valittiin ylivoimaisella enemmistöllä toiselle kaudelle vuoden 1972 presidentinvaaleissa, mutta hän sotkeutui heti toisen kautensa aluksi Watergate-skandaaliin, joka johti lopulta hänen eroonsa presidentin virasta. Hänen seuraajansa Gerald Ford armahti hänet kaikista rikoksista, mikä aiheutti runsaasti pahaa verta kansalaisten keskuudessa ja johti Fordin suosion rajuun laskuun.