Rolf Maximilian Sievert | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 6. toukokuuta 1896 Tukholma, Ruotsi |
Kuollut | 3. joulukuuta 1966 (70 vuotta) Tukholma, Ruotsi |
Koulutus ja ura | |
Tutkinnot |
Karoliininen instituutti Kuninkaallinen teknillinen korkeakoulu Uppsalan yliopisto[1] |
Instituutti | Tukholman yliopisto |
Tutkimusalue | lääketieteellinen fysiikka |
Rolf Maximilian Sievert (6. toukokuuta 1896 Tukholma – 3. joulukuuta 1966 Tukholma)[2] oli ruotsalainen lääketieteellisen fysiikan tutkija, joka tutki varsinkin ionisoivan säteilyn biologisia vaikutuksia.
Sievert syntyi Tukholmassa, Ruotsissa. Hän toimi Ruotsin Radiumhemmetin fysiikan laboratorion johtajana vuosina 1924–1937.[1] Hän teki uraaurtavaa työtä säteilyannosten mittaamisessa[3] ja varsinkin mittausten käytössä syövän diagnosoinnissa ja hoidossa. Myöhemmin hän keskittyi tutkimaan sitä, mitä biologisia vaikutuksia on toistuvalla altistumisella pienille säteilyannoksille. Hän korosti myös säteilysuojelun merkitystä ja sitä, että oli tarpeen rajoittaa myös ammattilaisten altistumista säteilylle.[3]
Vuosina 1956–1962 hän toimi Kansainvälisen säteilysuojelukomission (ICRP) johtajana.[3] Vuosina 1958–1960 hän toimi myös Ionisoivan säteilyn vaikutusten tieteellisen komitean (UNSCEAR) johtajana.[4]
Sievert keksi useita laitteita säteilyannosten mittaamiseen. Tunnetuin niistä on Sievertin kammio.[3]
Vuonna 1979 kuudestoista yleinen paino- ja mittakonferenssi (CGPM) vahvisti ionisoivan säteilyn annosekvivalentin SI-yksikölle Rolf Sievertin mukaan nimen sievert ja tunnuksen Sv.[5]