Rouskut | |
---|---|
Harmaarousku |
|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumalliset Eucarya |
Kunta: | Sienet Fungi |
Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
Alakaari: | Avokantaiset Agaricomycotina |
Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
Lahko: | Russulales |
Heimo: | Haperot ja rouskut Russulaceae |
Suku: |
Rouskut Lactarius Pers. [1] |
Lajeja | |
|
|
Katso myös | |
Rouskut (Lactarius) on laaja helttasienisuku. Ne muistuttavat usein ulkoisesti lähisukulaisiaan, samaan Russulaceae-heimoon kuuluvia haperoita, mutta eroavat siinä, että vioitettaessa ne vuotavat maitiaisnestettä, jonka väri vaihtelee lajin ja iän mukaan; tyypillisesti rouskujen maitiaisneste kuitenkin on valkoista. Rouskulajeja tunnetaan maailmasta yli 300, Suomesta noin 70. Rouskuja on hyvin monen kokoisia ja -värisiä. Rouskut kasvavat pääasiassa metsässä, usein puiden juurisieninä. Elo-syyskuu on parasta rouskuaikaa.
Yleisinä ja satoisina rouskut ovat suosittuja ruokasieniä, joitain lajeja pidetään jopa herkullisina. Metsäntutkimuslaitoksen vuosina 2010-2012 tekemän tutkimuksen mukaan rouskut olivat suosituin ruokasieniryhmä, jota poimi yli 90% sienestäjistä.[2]
Monet rouskut ovat kuitenkin sellaisinaan kirpeitä tai lievästi myrkyllisiä aiheuttaen vatsanväänteitä, ja ne on ryöpättävä ennen syömistä. Haaparouskulle suositellaan viiden minuutin keittoaikaa, kangas- ja karvarouskulle 10 minuuttia.[3] Lakritsirouskun lievähkö myrkky ei välttämättä poistu ryöppäämällä, joten sen käyttämistä ei suositella. Lakritsirouskun tunnistaa kuitenkin helposti siitä, että sen maitiaisneste on kirkasta, eikä maitomaisen valkoista.[4] Mustarouskun on epäilty olevan karsinogeeninen.[5]