Saamelainen kulttuuri sisältää saamelaisten henkisen ja aineellisen kulttuurin. Luonto on ollut saamelaisille aina aineellisen ja henkisen kulttuurin lähtökohta ja erityisluonne. Saamelaiskulttuurissa on sisäisiä eroavaisuuksia, jotka johtuvat saamelaisten asuinalueen eri seutujen luonnonmaisemien eroista.[1]
Saamelaiskulttuurin peruspiirteet alkoivat muodostua 1300-luvulla.[2] Saamelaiskulttuuri on kokenut renessanssin 1960-luvun lopulta alkaen, jolloin alkoivat muotoutua uudenlainen saamelaisten politiikka, tiedotusvälineet ja taide. Saamelaisuutta alettiin kehittää 1970-luvulla uuteen suuntaan, jossa vanhat perinteet yhdistyvät uuden ajan vaikutteisiin ja näkemyksiin.[1] 1970-luvun tapahtumia kutsutaan saamelaisten kansalliseksi heräämiseksi.[3]
↑Me sortajat (sivut 31-34 (26-35), 8/2017. Artikkelin haastatellut tutkijat ovat Itä-Suomen yliopiston arktisten alueiden ja Suomen historian professori Maria Lähteenmäki, Helsingin yliopiston arkeologian professori Mika Lavento, Oulun yliopiston arktisten alueiden historiaan erikoistunut dosentti Matti Enbuske ja kollegiumtutkija Janne Saarikivi.) Suomen Kuvalehti. 24.2.2017.