Saivo[1] (pohjoissaameksi sáiva) on saamelaisten muinaisuskoon liittyvä termi, jonka pohjimmaisesta merkityksestä voi esittää vain arveluja. Se on todennäköisesti liittynyt alkujaan niin sanottuihin saivo-järviin, joita on pidetty kaksipohjaisina. Sittemmin muinaisgermaanikontaktien vaikutuksesta saivoon on liittynyt pyhyyden käsite ja joitain tuntureita on alettu kutsua pyhiksi saivo-tuntureiksi. Termiin liittyvät lisäksi järvissä ja tuntureissa elävät saivo-henget, joiden uskottiin olevan saamelaisnoidan apu- ja suojelushenkiä.