Saksan keisarikunnan osavaltiot

Saksan keisarikunta muodostui 26 pienemmän valtion yhdistyessä tammikuussa 1871 liittovaltioksi, johon kuului 26 osavaltiota sekä Elsass-Lothringenin valtakunnanmaa. Näistä 26 valtiosta tuli keisarikunnan osavaltioita. Vuonna 1876 osavaltioiden lukumäärä vähentyi kahteenkymmeneenviiteen, kun Saksi-Lauenburgin herttuakunta liitettiin Preussin kuningaskuntaan. Jokaisella osavaltiolla (saks. Staaten, tuon ajan virkasaksaksi Bundesstaaten) oli äänioikeus Bundesratissa, joka antoi niille edustuksen liittovaltion tasolla.

Useat näistä valtioista kuuluivat alun perin Pyhään saksalais-roomalaiseen keisarikuntaan, jonka hajottua ne saavuttivat itsenäisyyden, kun taas toiset muodostettiin vuonna 1815 Wienin kongressin jälkeen. Useimmat, kuten Baijeri ja Oldenburg, eivät olleet maantieteellisesti yhtenäisiä, vaan niillä oli useita historiallisten aluemuutosten tai hallitsijasukujen jakautumisten aiheuttamia enklaaveja ja eksklaaveja.