Salbutamoli

Salbutamoli
Systemaattinen (IUPAC) nimi
(RS)-2-(hydroksimetyyli)-4-[1-hydroksi- 2-(tert-butyyliamino)etyyli]fenoli
Tunnisteet
CAS-numero	18559-94-9
ATC-koodi	R03AC02
PubChem CID	2083
DrugBank	APRD00553
Kemialliset tiedot
Kaava	C13H21NO3
Moolimassa	239.311 g/mol
SMILES	Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus	?
Metabolia	Hepaattinen
Puoliintumisaika	1.6 tuntia
Ekskreetio	Virtsa
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria	A(AU) C(US)
Reseptiluokitus	Pharmacist Only (S3) (AU)? (CA)POM (UK) ?-only(US)
Antotapa	Oraalinen, Inhalationaalinen, Intravenoosinen

Salbutamoli on selektiivinen β₂-agonisti ja nopeavaikutteinen, kuitenkin esimerkiksi adrenaliinia pitempivaikutteinen sympatomimeetti, jolla on keuhkoputkia laajentava vaikutus. Suomessa salbutamolia myydään valmistenimillä Airomir, Airomir Autohaler, Buventol Easyhaler, Ventilastin Novolizer, Ventoline, Ventoline Diskus, Ventoline Evohaler, Atrodual ja Ipratropium-Salbutamol.^[1][2][3][4]. Salbutamolisulfaattia ((C₁₃H₂₁NO₃)H₂O₄S) käytetään lääkeaineena keuhkoputkien supistustilassa ahtauttavien keuhkosairauksien, kuten astman ja keuhkoahtaumataudin hoidossa, jolloin se laukaisee nopeasti sileän lihaskudoksen supistustilasta johtuvaa hengitysteiden ahtautumista. Sitä käytetään usein yhdessä muiden lääkkeiden kuten kortikosteroidien kanssa, sillä säännöllisesti suurina annoksina käytettynä sille voi kehittyä toleranssi. Salbutamolia on käytetty toisinaan raskauden aikaisiin voimakkaisiin supistuksiin ja myös estämään ennenaikaista synnytystä^[5].^[6][7]

1. ↑ Ihmisille tarkoitettujen lääkevalmisteiden valmisteyhteenvedot ATC-koodin perusteella: R03AC02 Fimea.
2. ↑ Ihmisille tarkoitettujen lääkevalmisteiden valmisteyhteenvedot ATC-koodin perusteella: R03CC02 Fimea.
3. ↑ Ihmisille tarkoitettujen lääkevalmisteiden valmisteyhteenvedot ATC-koodin perusteella: R03AK04 Fimea.
4. ↑ Ihmisille tarkoitettujen lääkevalmisteiden valmisteyhteenvedot ATC-koodin perusteella: R03AL02 Fimea.
5. ↑ Seppo Saarikoski: Ennenaikainen synnytys. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim, 1998, 114.. vsk, nro 21, s. 2243-. Helsinki: Suomalainen lääkäriseura Duodecim. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 23.10.2020.
6. ↑ Lääkeopas Terveyskirjasto Lääketietokeskus. Viitattu 23.10.2020.^{[vanhentunut linkki]}
7. ↑ M. J. Mattila: Hengitysteiden farmakologiaa, s. 455–457. Helsinki: Kandidaattikustannus, 1982. ISBN 951-99395-7-1